10 X KIITOS

Mitä jos saisit nyt tietää, että elinaikaasi on jäljellä enää joitakin päiviä? Jäisitkö kaipaamaan tekemättä jääneitä työtunteja tai vielä muutamaa kokousta ja palaveria? Vai kaipaisitko kenties vielä yhtä kahvihetkeä parhaan ystäväsi kanssa, vielä yhtä laskettelureissua Alpeille tai vielä yhtä romanttista illallista puolisosi kanssa? 

Nyky-yhteiskunnassa jopa vapaa-aikamme on tarkkaan aikataulutettua. Emme pysty nauttimaan täysillä itsellemme tärkeimmistä hetkistä, vaan aika kuluu kellon tuijotteluun ja seuraavasta päivästä ja tekemättömistä tehtävistä murehtimiseen. Meidän tulisi muistaa olla kiitollisia jokaisesta hetkestä, jonka saamme viettää rakkaimpien ystäviemme seurassa tai suosikkiharrastustemme parissa. Ikinä ei tiedä, milloin seuraavaa kertaa ei enää tule.

Halusin kiitospäivän kunniaksi pysähtyä hetkeksi miettimään, mistä kaikesta oikein olen kiitollinen ja mitkä asiat ovat tehneet minusta minut. Listasta muodostui äkkiä hämmästyttävän pitkä, mutta tässä 10 ihmistä tai asiaa (eivät paremmuusjärjestyksessä, sori isä ja äiti), jotka päällimmäisenä halusin nostaa esiin:

  1. Isä ja äiti: Järjettömän iso kiitos kuuluu isälleni ja äidilleni. Olen saanut elää koko lapsuuteni ja nuoruuteni kodissa, josta kannustusta, tukea tai rakkautta ei ole koskaan puuttunut. Sitä ei ehkä nuorempana osannut arvostaa, mutta sen merkityksen tajuaa täysin nyt hieman vanhempana. Kiitos!
  2. Askolan lukio: Lukioaikoina aloin ensimmäistä kertaa kunnolla hahmottamaan omaa identiteettiäni. Pienessä lukiossa oli hyvä opiskella, yhteisö oli tiivis, opiskelukaverit mahtavia ja pikkukylän budjetista huolimatta matkan varrelle mahtui unohtumattomia reissuja mm. Lontooseen ja CERNin tutkimuskeskukseen Sveitsiin. Kiitos!
  3. Turun AMK: Piti päätyä oikikseen, piti päätyä kauppikseen, mutta kesäkuussa 2018 kolmen lukuvuoden opiskelun jälkeen kädessä olivatkin lopulta tradenomin paperit. Käteen jäi paljon hyviä asioita työelämää ajatellen, kuten mm. työharjoittelupaikka, josta lopulta tuli myös nykyinen työni. Kiitos!
  4. Osuuskunta Blinkki: AMK-opintojeni ehdottomasti parhaimpiin päätöksiin lukeutui yrittäjyyteen erikoistuminen. Sen ansiosta pääsin opiskelemaan opintojeni kaksi viimeistä vuotta BisnesAkatemiassa, jossa pyöritimme oman osuuskuntamme Blinkin liiketoimintaa. Nuo kaksi vuotta vierähtivät silmänräpäyksessä ja jättivät jälkeensä monia unohtumattomia muistoja. Kiitos!
  5. #rahapodi: Viides kohta listallani on ehkä hieman yllättävämpi valinta. Olen aina ollut kiinnostunut rahasta ja sijoittamisesta ja ensimmäiset osakeostoni tein heti 18-vuotiaana, kun kesätyörahat kilahtivat tilille. Pari vuotta sitten innostus sijoittamista kohtaan kuitenkin hetkeksi laantui, kunnes päädyin monen sattuman kautta kuuntelemaan Nordnetin Martin Paasin ja Miikka Luukkosen luotsaamaa #rahapodi -podcastia. Kipinä sijoittamista kohtaan heräsi jälleen ja nyt kuunneltuna onkin paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki #rahapodi-jaksot. Kiitos!
  6. Liedon Säästöpankki: Ensimmäinen “oikea” työpaikkani. Työharjoittelu johti kesätöihin ja kesätyöt johtivat lopulta työsopimuksen jatkoon myös kesän jälkeen. Nuoreen mieheen on luotettu ja annettu paljon vastuuta, minkä seurauksena myös osaaminen on kehittynyt huimasti siitä hetkestä, kun ensimmäisen kerran Säästöpankin ovesta sisään astuin. Kiitos!
  7. Työkaverit: Työkaverini ovat olleet aina huippuluokkaa riippumatta siitä, missä olen työskennellyt. Huikeiden persoonien ja työyhteisön tuen ansiosta töitä on jaksanut painaa vaikeampinakin päivinä. Kiitos!
  8. Blogini lukijat: On käsittämättömän upea fiilis, kun joku pysäyttää käytävällä ja huikkaa, että edellinen blogiteksti oli helkkarin hyvä, tai toteaa lukeneensa joka ikisen blogipostaukseni. Lämmin kiitos jokaiselle blogiini eksyneelle. Kiitos!
  9. Ystävät: Mikään ei ole parempaa, kuin tietää, että tapahtui mitä tahansa, aina on joku ystävä tukemassa. Onnekseni joitakin tällaisia ihmisiä on siunaantunut minunkin elämääni. Kiitos!
  10. Alina: Listan viimeisin, mutta ei suinkaan vähäisin. Päinvastoin. Elämäni rakkaus. Syy, miksi jaksan nousta joka aamu sängystä ja saada itsestäni kaiken irti. Sanat eivät edes riitä kuvaamaan hänen merkitystään elämälleni. Jos jotakin tiedän, niin sen, että tuon naisen kanssa haluan viettää koko loppuelämäni. Kiitos! ♥
  11. Bonus: Rakkaat lapsoseni Pörrö ja Pähkinä (vaikkette tätä lukemaan pystykään). Kaksi hellyydenkipeintä ja suloisinta kissaa mitä tiedän. Vaikka ruuat löytyvätkin välillä lattioilta ja näiden veijareiden viipellyksen keskellä pyykkitelineetkin kaatuvat, ei näistä kissoista ole kuin pelkkää hyvää sanottavaa. Kiitos!

Tavoitellaan unelmiamme, tehdään parhaamme ja ylitetään itsemme. Mutta muistetaan myös nauttia nykyhetkestä ja siitä kaikesta, mitä meillä jo on. Bill Wattersonin sanoin: “We’re so busy watching out for what’s just ahead of us that we don’t take time to enjoy where we are”.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: