Noin vuosi sitten koitti tietynlainen käännekohta elämässäni, kun rohkaistuin aloittamaan oman blogin kirjoittamisen. Sen jälkeen arkeni muuttui täysin. Pleikkari ja Netflix vaihtuivat läppäriin, omien ajatusten prosessointiin, verkostoitumiseen, kirjoihin ja jatkuvaan itsensä kehittämiseen. Välillä hiekka tiimalasissa valuu aivan liian vikkelästi, mutta mitään en silti vaihtaisi. Kulunut vuosi on opettanut minulle enemmän kuin aiemmat 23 vuotta yhteensä. Blogin vuosipäivän kunniaksi käyn läpi viisi blogin kirjoittamisesta päällimmäisenä käteeni jäänyttä oppia. Niiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta vasta blogin kirjoittamisen myötä ne ovat juurtuneet syvälle selkäytimeeni.
1. Kaikkea ei tarvitse osata heti.
Jos olet haaveillut jonkin asian tekemisestä, älä lykkää aloittamista siihen saakka, että luulet osaavasi kaiken. Sellaista päivää ei nimittäin ikinä tule. Kun aloitin kirjoittamaan blogia, minulla ei ollut kokemusta kirjoittamisesta, ei nettisivujen tekemisestä, eikä oikeastaan juuri mistään blogin kirjoittamiseen liittyvästä. Luulin tietäväni jotain sijoittamisesta, mutta kaiken muun opettelin matkan varrella.
On huikeaa pysähtyä aika ajoin vilkaisemaan taaksepäin ja pohtimaan, mitä kaikkea onkaan tullut opittua ajan kuluessa. Jos vertaa vuoden takaista osaamistani nykyhetkeen, ero on valtava. Mitään ei olisi kuitenkaan tapahtunut, mikäli olisin vain jäänyt odottelemaan hetkeä, jolloin olisin kokenut olevani tarpeeksi hyvä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, eikä tule ikinä olemaankaan, mutta vain tekemällä oppii ja pääsee eteenpäin!
2. Muiden mielipiteistä ei kannata liikaa välittää.
Yksi suurimmista esteistäni blogin aloittamisen tiellä oli pelko siitä, mitä muut mahtavat ajatella. Jälkikäteen ajateltuna oli typerää ajatella niin. Miksi minun pitäisi jättää unelmiani toteuttamatta sen takia, että joku muu saattaisi pitää minua idioottina? Minä olen se, joka jonain päivänä kiikkustuolissa saavutuksiaan muistelee, eivät he.
Totuus on se, että suurimmalla osalla ihmisistä ei varmasti edes ole minkäänlaista mielipidettä minusta, eivätkä he uhraa ajatustakaan touhuilleni. Ja loppujen joukosta kaikkia on mahdoton miellyttää. Aina löytyy joku, joka on asioista eri mieltä.
Huoleni muiden ajatuksista osoittautuivat pian täysin turhiksi. Blogini vastaanotto on ollut aivan mahtava ja olen saanut pääosin positiivista palautetta tai hyvässä hengessä annettuja rakentavia kehitysehdotuksia. Toki joukkoon mahtuu aina muutamia yksittäisiä negatiivisiakin palautetteita, joissa ei ole mukana mitään rakentavaa. Niistä en ole kuitenkaan liikaa stressiä ottanut. Maailmasta ei taida kovin montaa menestystarinaa löytyä, jota ei ainakin joku olisi pitänyt huonona ja idioottimaisena ideana.
3. Kun tekee mistä tykkää, se ei tunnu enää työltä.
Voisi kuvitella, että blogin, uutiskirjeen, Sijoittaminen for Dummies -aiheisen Instagram-profiilin ja monen muun pienemmän projektin pyörittäminen päivätöiden ohella olisi raskas urakka. Hommaa siinä kieltämättä riittääkin, mutta työltä se ei tunnu. Sen sijaan on suorastaan rentouttavaa siirtää ajatukset välillä asioihin, joissa olen elementissäni.
Ilman intohimoa on vaikeaa saada laadukasta jälkeä aikaiseksi, oli asia sitten mikä hyvänsä. Oma sydämeni sykkii vahvasti sijoittamiselle, joten motivaatiota ei tarvitse kaukaa hakea. Jos minun täytyisi kirjoittaa vaikkapa puutarhanhoidosta, olisi tilanne aivan toinen. Homma menisi väkisin puurtamiseksi, mikä varmasti näkyisi myös lopputuloksen laadussa.
Haaveenani on saattaa mahdollisimman monta suomalaista vaurastumisen polulle. Kehitän omaa sijoitusalan osaamistani ja teen parhaani, jotta voisin jakaa sen muille mahdollisimman helposti ymmärrettävässä muodossa. Päivän päätteeksi voin painaa pääni tyytyväisenä tyynyyn, mikäli olen saanut edes hieman edistettyä kansankapitalismin suosiota.
4. Jos on joka päivän päätteeksi edes pikkuriikkisen parempi kuin herätessään, on sillä valtava vaikutus ajan myötä.
Korkoa korolle -efektin vaikutus ei rajoitu pelkästään sijoittamiseen. Jos olet joka päivän päätteeksi 0,1 % parempi jossakin asiassa kuin herätessäsi, vuoden päätteeksi parannusta on kertynyt 44 %. Se alkaa olla jo huomattava ero. Eikä siinä vielä kaikki. Jos pystyt parantamaan prosentin päivässä, olet vuoden vaihtuessa uuteen lähes 36,5-kertaisesti parempi!
Pyrin kehittämään osaamistani joka päivä jotenkin. Luen kirjoja, kuuntelen podcasteja, seuraan talouselämän käänteitä ja sivistän itseäni, jotta voisin tuottaa laadukkaampaa sisältöä blogiini ja kehittyä sijoittajana. Elämä kävisi äkkiä varsin tylsäksi, mikäli jokainen päivä olisi samanlaista suorittamista, eikä kehitystä tai uusien taitojen oppimista tapahtuisi.
5. Jos voit tehdä jotain heti, tee se heti!
Yksi oman toimintani suurimmista sudenkuopista on seuraava ajatus: "Noh, teen sen sitten joku muu päivä!" On melkein sama kuin heittäisi tehtävän vain suoraan roskakoriin. Alkuperäinen ajatukseni oli kirjoittaa kaikista lukemistani kirjoista arvostelu blogiini. Muutaman ensimmäisen kohdalla kirjoitin arvostelun heti kirjan luettuani, mutta sittemmin olen lykännyt kirjoittamista "odottamaan parempaa päivää". Arvatkaapas vain, montako arvostelua on tullut tuon jälkeen kirjoitettua? Aivan, tasan nolla!
Tehtävien lykkääminen aiheuttaa useimmiten ikävän lumipalloefektin, sillä se yleensä viivästyttää monien muidenkin asioiden aikatauluja, jolloin työt kasaantuvat ja tehtävälista kasvaa lopulta hallitsemattoman pitkäksi. Jos voit tehdä sen tänään, tee se tänään. Aloittaminen on vaikeaa, mutta lopputulos palkitsee varmasti ja helpottaa tulevaisuuden ajanhallintaa!
Vuosi on loppupeleissä varsin lyhyt aika, mutta voin tyytyväisenä todeta, etten ole sama mies kuin 12 kuukautta sitten. Olen vihdoin löytänyt oman juttuni. Sen, missä olen hyvä, ja minkä parissa vapaa-aikani enemmän kuin mielelläni kulutan. Sen, jonka avulla voin kehittää itsestäni parempia versioita vuodesta toiseen.
"Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?" on klassinen työhaastattelukysymys. Itse en osaisi tuohon tällä hetkellä vastata. Enkä haluaisi vastausta vielä tietääkään. Risto Siilasmaankin ahkerasti käyttämän skenaarioajattelun tavoin ajatuksissani on useita vaihtoehtoisia tulevaisuuteen johtavia polkuja. Osa todennäköisempiä, osa vähemmän todennäköisiä. Tavoitteeni on kasvattaa itselleni suotuisien skenaarioiden toteutumisen todennäköisyyksiä, mutta siihen, mihin lopulta päädyn, on osuutta myös sattumalla. Ja juuri se on elämän hienous. Kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan ennalta tietää.
Sen voin kuitenkin luvata, että blogi tulee olemaan iso osa elämääni myös jatkossa. Se on mahdollistanut minulle paljon upeita asioita, joita en vielä vuosi sitten osannut aavistaakaan. Siitä valtava kiitos kuuluu teille, jotka jaksatte löpinöitäni lukea! ♥