Sijoittaminen on hämmentävää. Yhtenä päivänä tunnet olevasi nero, seuraavana täysi idiootti. Harva sijoittaja tätä haluaisi myöntää, mutta osakemarkkinoilla menestyminen on yllättävän paljon tuurista kiinni. Ainakin lyhyellä aikavälillä.
Syntymävuodellakin on merkitystä
Sijoittajan kohtalo saattaa määräytyä jo syntymähetkellä, kuten Morgan Housel asian kiteytti hyvin kirjassaan The Psychology of Money. Kuvitellaan sijoittaja, joka syntyi Yhdysvalloissa vuonna 1950. Miltä markkina näytti, kun hänen kiinnostuksensa sijoittamiseen alkoi heräillä 13–29-vuotiaana? Ei kovin houkuttelevalta, sillä inflaatiokorjattuna markkina junnasi paikallaan lähes parin vuosikymmenen ajan.
Toinen sijoittaja syntyi 20 vuotta myöhemmin vuonna 1970. Hänen nuoruutensa on kuin eri todellisuudesta, ainakin jos pörssilasien läpi katsotaan. S&P 500 -indeksi nimittäin kymmenkertaistui vuosina 1983–1999.
Kaksi sijoittajaa. Sama alkupääoma. Aivan eri lopputulos. Onnekkaampi sijoittaja sai käteensä voittajakortit jo lähtösuoralla. Hän ei välttämättä ollut toista sijoittajaa taitavampi, mutta maailma hänen ympärillään näytti erilaiselta. Välillä se on kaikki, mitä tarvitaan.
Onni voi kääntyä yhdessä yössä
En varsinaisesti kadehdi salkunhoitajia. Tutkimusten mukaan vain noin joka viides aktiivinen rahasto voittaa vertailuindeksinsä kulujen jälkeen. Eikä ihme, kun ottaa huomioon, että parhaat 4 % osakkeista vastaavat koko USA:n osakemarkkinan ylituotosta verrattuna riskittöminä pidettyihin valtion velkasitoumuksiin (T-bills). Tarvitaan enemmän kuin ripaus onnea, jotta juuri ne harvat voittajaosakkeet osuvat salkkuun.
Sijoittamisessa taidon ja tuurin raja on seitinohut. Voittajaosakkeisiin osuminen on jo itsessään äärimmäisen vaikeaa, mutta vaikka siinä onnistuisikin, kaikki voi silti muuttua yhdessä yössä. Niin hyvässä kuin pahassakin.
Tarvitaan vain yksi onnettomuus, skandaali tai sota, jonka seurauksena sijoitustarina murenee käsiin. Moni sijoittaja menetti omaisuutensa, kun moneen otteeseen Amerikan innovatiivisimmaksi yritykseksi nimitetty Enron ajautui konkurssiin vuonna 2001 kirjanpitopetosten paljastuttua. Suurena lupauksena pidetty saksalainen maksupalveluyhtiö Wirecard kaatui yhtä nopeasti vuonna 2020, kun yhtiön taseesta paljastui 1,9 miljardin euron edestä varoja, joita ei koskaan ollut olemassakaan. Ex-laatuyhtiö Nokian Renkaat puolestaan menetti merkittävimmän kilpailuetunsa vuonna 2023, kun yhtiön Venäjällä sijainnut tehdas jouduttiin sodan myötä myymään pilkkahinnalla venäläiselle Tatneftille.
Sama pätee tietysti toiseenkin suuntaan. Yllättävä ostotarjous, läpimurto tutkimuksessa tai merkittävä kumppanuusuutinen voi muuttaa epätoivoiseltakin vaikuttavan tilanteen silmänräpäyksessä.
Sijoittaminen pitää mielen nöyränä. Kaiken voi tehdä oikein ja silti hävitä. Voit analysoida tunnuslukuja ja lukea vuosikertomuksia kuukausikaupalla vain huomataksesi, että lopputulos riippui tekijöistä, joihin sinulla ei ollut mitään vaikutusvaltaa. Ehkä juuri arvaamattomuudessa piileekin osa sijoittamisen viehätystä.
Jälkiviisaus on petollista
Meillä on luontainen taipumus arvioida päätöksiä lopputulosten perusteella. Siihen liittyy kuitenkin yksi iso ongelma.
Steve Jobsia ja Steve Wozniakia tuskin tarvitsee esitellä kenellekään. Harva kuitenkaan muistaa, että Applen perustajiin kuului kolmaskin jäsen. Ronald Wayne omisti aikoinaan 10 % Applesta, mutta päätti luopua osakkeistaan 800 dollarilla vain 12 päivää Applen perustamisen jälkeen. Kirjoitushetkellä Waynen osuuden arvo olisi ollut noin 365 miljardia dollaria.
Jälkikäteen on helppo sanoa päätöksen olleen yksi historian epäonnisimmista. Waynen näkökulmasta se kävi kuitenkin järkeen. Muutamaa vuotta aiemmin Waynen oma yritys oli ajautunut konkurssiin, eikä hän ollut valmis ottamaan samaa riskiä uudelleen. Wayne onkin myöhemmin kertonut tehneensä parhaan mahdollisen päätöksen silloin käytössään olleilla tiedoilla. Harmillisesti lopputulos oli Waynen kannalta kuin kohtalon ivaa, sillä piskuisesta startupista kasvoi vuosien saatossa yksi kaikkien aikojen merkittävimmistä yhtiöistä.
Tarina olisi voinut päättyä toisinkin. Suurin osa startupeista epäonnistuu, ja Apple olisi hyvin voinut olla yksi epäonnistujista. Silloin Waynen päätös olisi näyttäytynyt jälkikäteen aivan eri valossa.
Lopputulos ei välttämättä kerro päätöksen laadusta juuri mitään. Silti aivomme huijaavat meitä uskomaan niin. Hyvät päätökset voivat johtaa kehnoon lopputulokseen ja huonoillakin päätöksillä voi onnettaren avustuksella päästä hyvään lopputulokseen. Jos tarpeeksi monta ihmistä heittää kolikkoa, todennäköisyyksien valossa joku heistä heittää kruunan kymmenen kertaa peräkkäin. Se ei silti tee hänestä sen taitavampaa kolikonheittäjää kuin muutkaan.
Olen itse omistanut Novo Nordiskia pariin eri otteeseen sijoitushistoriani aikana. Ensimmäisellä kerralla sijoituspäätökseni oli kunnollisen päätöksentekoprosessin irvikuva, mutta kiitos massiivisen laihdutuslääkevillityksen, tuotot olivat satumaisia. Tuoreemman ostokseni taustalla oli ainakin omasta mielestäni huomattavasti järkevämpi prosessi. Tunnistetut riskit ovat kuitenkin realisoituneet hyvällä prosentilla, minkä seurauksena sijoitukseni on tuntuvasti miinuksella. Uskallan silti väittää jälkimmäisen sijoituksen olleen parempi päätös. Aika näyttää, onko markkina lopulta samaa mieltä.
Kaipaamme selityksiä silloinkin, kun niitä ei ole
Ihmismieli vihaa sattumaa. Kun jokin onnistuu, perustelemme sen taidolla. Kun jokin epäonnistuu, syyttävä sormi osoittaa kohti virheitä päätöksenteossa. Onnistuneet osakepoiminnat tuntuvat neronleimauksilta ja epäonnistuneet sijoitukset silkalta typeryydeltä, vaikka molempien taustalla olisi aivan yhtä rationaalinen päätöksentekoprosessi.
Todellista taitoa on erottaa päätöksen laatu sen lopputuloksesta. Kun päätöksentekoprosessia oppii arvioimaan, alkaa huomaamaan, kuinka paljon sattuma vaikuttaa menestykseen. Totuus on epämukava, mutta toisaalta myös vapauttava. Epäonnistuminen ei aina tarkoita, että olit väärässä. Maailma on vain monimutkaisempi kuin haluamme uskoa.
Olemme herkkiä löytämään asioille syy-seuraussuhteita – silloinkin, kun niitä ei ole. Talousmediat ovat pullollaan otsikoita, joissa julistetaan, minkä takia pörssi nousi tai laski tänään. Väitteet voivat kuulostaa vakuuttavilta, mutta yksittäisen päivän kurssimuutoksille on lähes mahdotonta nimetä yhtä selkeää syytä. Pörssien liikkeet kun ovat lukemattomien tekijöiden summa.
Rakastamme tarinoita, ja pörssi tarjoaa niille viisi päivää viikossa auki olevan näyttämön. Meillä on taipumus täyttää epätietoisuuden luoma tyhjiö selityksillä, mutta se ei tee meistä yhtään viisaampia sijoittajia. Sattumaa ei voi eliminoida, mutta sen kanssa voi oppia elämään.
Taidon paradoksi
Michael Mauboussin esittelee kirjassaan The Success Equation tuuri-taitojatkumon, jonka toisessa ääripäässä on shakki (lähes puhdasta taitoa) ja toisessa ruletti (silkkaa tuuria). Jos Mauboussinia on uskominen, sijoittaminen asettuu jatkumolle yllättävän lähelle rulettia.
Väitettä voi olla vaikea niellä, sillä sijoittaminen vaikuttaa älylliseltä haasteelta, jossa analyysi, arvonmääritys ja tulevaisuuden ennakointi ratkaisevat. Paradoksaalista kyllä, mitä taitavammaksi sijoittajat tulevat, sitä enemmän sattuma ratkaisee lyhyellä aikavälillä. Tiedon saatavuus on vuosien saatossa parantunut huimasti ja pelikenttä on tasaisempi kuin koskaan. Parhaiden ja heikoimpien sijoittajien välinen ero on kutistunut, joten tuurilla on entistäkin suurempi rooli ylituoton metsästämisessä.
Yksittäisten vuosien tuloksien perusteella ei voi tehdä vielä minkäänlaisia johtopäätöksiä sijoittajan taidoista. Todellinen taito erottuu vasta vuosikymmenten aikajänteellä, kun päätöksentekoprosessin todellinen laatu paljastuu ja tuurilla ratsastaneet tippuvat kyydistä.
Pitkän aikavälin track record ei synny yksittäisistä onnistumisista, vaan tavasta tehdä ja toistaa hyviä päätöksiä, vaikka niiden tulokset eivät heti näkyisikään. Jokaisen päätöksen ei onneksi tarvitse osua maaliin, vaan olennaisempaa on selvitä niistä kerroista, kun on väärässä.
Vedonlyöntiä arvaamattomassa maailmassa
Sijoittaminen on vedonlyöntiä, kuten lähes kaikki muutkin päätökset elämässä. Emme koskaan tiedä kaikkea, joten jokainen päätös on panos epävarman tulevaisuuden puolesta. Hyvä päätös on sellainen, joka on odotusarvoltaan paras – vaikka se ei juuri sillä kertaa toimisikaan.
Paremmat päätökset nostavat hyvän lopputuloksen todennäköisyyttä, mutta eivät takaa sitä. Pokerissa maailman paraskin pelaaja saattaa hävitä käden aloittelijalle, mikäli onnetar niin päättää. Myös sijoittamiseen liittyy lukematon määrä asioita, joihin sijoittaja ei voi vaikuttaa. Hyvät sijoittajat hyväksyvät epävarmuuden ja panostavat silloin, kun odotusarvo on heidän puolellaan.
Sijoituspäätöksen menestys ei riipu pelkästään siitä, mitä tiedetään ostohetkellä. Siihen vaikuttaa myös se, mitä tapahtuu ostopäätöksen jälkeen. Tulevaisuutta puolestaan on vaikea ennustaa, koska sattumalla on niin merkittävä rooli.
Turvamarginaali on sijoittajan tapa hyväksyä maailman arvaamattomuus. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta moneen asiaan voi varautua. Mitä edullisemmin osakkeita saa ostettua, sitä enemmän varaa ikäville yllätyksille jää.
Kuten Warren Buffett elämäkerrassaan The Snowball muistuttaa: ei ole väliä, kuinka pieni riski pääomien menettämiselle on. Mikäli se on isompi kuin nolla, se tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Tai kuten Inderesin toimitusjohtaja Mikael Rautanen asian muotoilee: ”Jokaisen maailman yrityksen elämä lopulta päättyy joko konkurssiin tai siihen, että yritys päätyy toisen nielaisemaksi.”
Ajoittamisen vaikeus puhuu pitkän pelin puolesta
Markkinan ajoittaminen kuulostaa paperilla nerokkaalta ajatukselta. Osta, kun markkina laskee ja myy, kun se nousee. Todellisuudessa ajoittaminen on kuitenkin veitsenterällä tanssimista. Yksikin väärä liike ja tuotto voi olla mennyttä.
J.P. Morganin Guide to Retirement -raportin mukaan vuosina 2005–2025 seitsemän kymmenestä S&P 500 -indeksin parhaasta nousupäivästä osui kahden viikon sisään kymmenestä huonoimmasta päivästä. Jos myit keskellä pahinta markkinapaniikkia, missasit todennäköisesti myös parhaat nousupäivät. Ja mikäli satuit 20 vuoden aikana olemaan 30 parasta pörssipäivää poissa markkinalta, tuottosi oli käytännössä nolla. Toisin sanoen: 0,6 % pörssipäivistä vastasi lähes kaikesta tuotosta.
Ellet tosissasi haaveile treidaajan urasta, osakemarkkinoiden lyhyen aikavälin liikkeiden ennustaminen kannattaa jättää muiden murheeksi. Kannattaa myös muistaa, että lyhyellä aikavälillä parhaita tuottoja takova sijoittaja on vain harvoin etevin päätöksentekijä pitkässä juoksussa.
Lopulta sijoittamisessa on kyse todennäköisyyksien punnitsemisesta. Käytössämme ei koskaan ole täydellistä informaatiota, joten on opittava elämään epävarmuuden kanssa. Noppaa heitetään joka päivä uudelleen, mutta sijoittajan on olennaista pysyä pöydässä niin pitkään, että todennäköisyydet ehtivät kääntyä hänen puolelleen.
Prosessi on paras kompassi
Kaikkiin tavoittelemisen arvoisiin asioihin liittyy riski epäonnistua. Välillä riski palkitsee ottajansa, välillä se näyttää keskisormea. Pitkällä aikavälillä taito kuitenkin erottuu ja taitava sijoittaja menestyy, vaikka yksittäiset vuodet vaikeilta tuntuisivatkin.
Hyvä prosessi on ainoa asia, johon sijoittaja voi oikeasti luottaa. Loput on tuurista kiinni. Jokainen sijoituspäätös kannattaa kirjata ylös ja kysyä itseltään muutama olennainen kysymys: Mitä tiedän nyt? Entä mitä en tiedä? Mitä oletan tapahtuvan tulevaisuudessa? Mikä kaikki voi mennä pieleen? Kun muistiinpanoja käy myöhemmin läpi, oppii erottamaan taidon ja tuurin vaikutuksen lopputulokseen.
Parhaat sijoittajat eivät pyri poistamaan sattumaa. Sen sijaan he rakentavat prosessin, joka toimii sattumasta huolimatta. Kun hyviä päätöksiä tekee pitkäjänteisesti, lopputulos seuraa perässä.