Thomas Phelps tutki vuonna 1972 julkaistussa kirjassaan 100 to 1 in the Stock Market sijoitusmaailman yksisarvisia eli osakkeita, jotka ovat satakertaistaneet arvonsa. Tästä inspiroituneena Christopher Mayer toisti Phelpsin tutkimuksen ja löysi 365 osaketta, jotka satakertaistivat arvonsa vuosien 1962 ja 2014 välillä.
Satakertaistuminen on yleensä seurausta kahdesta tekijästä: tuloskasvusta ja arvostuskertoimien noususta. Paras mahdollisuus satakertaistujan nappaamiseen on siis sijoittaa voimakkaasti kasvavaan yhtiöön silloin, kun sitä saa maltilliseen hintaan. Muita potentiaalisen satakertaistujan tunnusmerkkejä ovat korkea oman pääoman tuotto, selkeä kilpailuetu ja kyky sijoittaa voitot takaisin liiketoimintaan korkealla tuotolla. On myös luonnollista, että mahdollinen satakertaistuja on todennäköisemmin markkina-arvoltaan pieni yhtiö kuin esimerkiksi jo valmiiksi 2,2 biljoonan dollarin arvoinen Apple.
Yksi suurimmista esteistä sijoittajien ja satakertaistujen välillä on kärsimättömyys. Satakertaistuminen vaatii 20 prosentinkin vuotuisella tuotolla 25 vuotta, mutta yleensä salkun parhaat hevoset myydään jo paljon aiemmin. Tähän Mayer esittää ratkaisuksi ns. coffee can portfoliota. Kyseisessä sijoitusstrategiassa sijoittaja etsii parhaat mahdolliset osakkeet, sijoittaa varansa niihin ja laittaa kyseiset osakkeet "kahvipurkkiin" vähintään kymmeneksi vuodeksi. Tämän jälkeen ajan annetaan kulua ja korkoa korolle -efektin tehdä tehtävänsä. Jos työ sijoituspäätöksen takana on tehty kunnolla, on lopputulos yleensä merkittävästi parempi kuin osakkeita päivittäisen uutishälinän mukana ostamalla ja myymällä.
Kirja minuutissa on juttusarja, jossa tiivistän lukemistani kirjoista heränneet mielenkiintoisimmat ajatukset minuutissa luettavaksi kokonaisuudeksi. Tällä kertaa käsittelyssä oli Christopher Mayerin 100 Baggers.