Jälkikäteen on helppo jossitella. Jos tehty päätös ei osoittaudukaan jymymenestykseksi, tulee se nopeasti tuomittua vääräksi. Kaiken mennessä suunnitelmien mukaan, tulee kunnia myönnettyä oikeille päätöksille ja julistettua itsensä vähintäänkin guruksi. Jos maailma olisi yksinkertaisempi, eikä tuurilla olisi mitään osuutta tapahtumiin, tämä päättelyketju olisi looginen.
Annie Duke julistaa kirjassaan Thinking in Bets, että elämä muistuttaa enemmän pokeria kuin shakkia. Shakissa tuurin merkitys on minimaalinen, ja lähes jokainen tehty päätös voidaan jälkikäteen julistaa oikeaksi tai vääräksi. Pokerissa puolestaan tuurin ja piilossa olevan informaation merkitys korostuu valtavasti. Voit tehdä loistavan päätöksen, mutta silti hävitä. Tai tehdä huonoja päätöksiä, mutta hyvän tuurin avustuksella voittaa silti.
Elämä on jatkuvaa vedonlyöntiä. Eteemme tulee päätöksiä, joissa kaikkia lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä on mahdoton tietää etukäteen, joten tuurilla on aina osuutensa. Miksi ihmeessä siis tuomitsemme tehdyt päätökset hyviksi tai huonoiksi ainoastaan lopputuloksen perusteella?
On vain opittava hyväksymään se, että kohtalostaan ei voi olla täysin varma, ja tehdä paras mahdollinen veto tiedossa olevien lähtökohtien perusteella. Lopputuloksesta riippumatta olisi pyrittävä erottelemaan, mitä aiheutui tuurin ja mitä taidon seurauksena. On vaarallista olettaa, että lopputulos on suora seuraus päätöksen laadusta.
Kuvitellaan seuraavaa: olet miettinyt toiselle paikkakunnalle muuttoa. Paikkakunnalla odottaa uusi, parempi työ, ja kaupunki vaikuttaa muutenkin mukavalta. Rationaalisesti ajateltuna kaikki tekijät puoltavat muuttoa ja uskot olevasi onnellisempi uudessa kotikaupungissasi. Kaikki ei kuitenkaan suju odotustesi mukaisesti. Huomaat nopeasti, ettei ruoho ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella. Uusi työ ei kovista odotuksista huolimatta osoittautunut unelmien työpaikaksi, etkä viihdy kaupungissa lainkaan, joten muutat takaisin.
Lopputulos on katastrofi. Mutta oliko itse päätös huono? Suurella todennäköisyydellä ei. Päätös saattoi olla täysin looginen ja oikea vaihtoehto sillä hetkellä saatavilla olleiden tietojen perusteella, mutta sattuman ja piilossa olleen informaation aiheuttama epäonnistumisen riski sattui vain realisoitumaan juuri tällä kertaa.
Jostain syystä meillä on tapana ajatella kovin mustavalkoisesti. Päätökset ovat joko 100 % oikein tai 100 % väärin, eikä välimalleja tunnu olevan. Jos meteorologi ennustaa huomiselle sateen todennäköisyydeksi 20 %, on tulkinta hyvin helposti se, että luvassa on pomminvarmasti aurinkoinen päivä. Kun sadekuuro sattuukin pilaamaan pikniksuunnitelmat, on helvetti irti. Meteorologit haukutaan maanrakoon ja heitä syytetään väärästä ennustuksesta. Ennustus voi hyvinkin olla osunut täysin nappiin, mutta nyt vain sattui olemaan juuri se kerta viidestä, kun sateen uhka realisoitui. Ulospäin tälläinen tapahtuma saa meteorologit näyttämään tikkaa heittäviltä apinoilta, vaikka ennustus olisikin täsmällinen. Reilua?
Ehkä elämä olisi helpompaa, jos osaisimme käsitellä päätöksen ja lopputuloksen yhteyttä paremmin. Kaikki onnistumiset eivät ole seurausta taidokkaasta työstä, eikä epäonnistuminen johdu aina huonosta tuurista. Ja päinvastoin. Aina kaikki ei mene kuin Strömsössä, vaikka tehdyt päätökset itsessään olisivatkin oikeita. Elämään mahtuu niin paljon satunnaisuutta ja piilossa olevaa tietoa, että emme voi ikinä ottaa huomioon kaikkea. Emme voi aina olla täydellisiä.