16 runkosarjaottelua ja kolme playoff-kierrosta. Lukemattomia touchdowneja, syötönkatkoja, ilon ja surun hetkiä. Pian koittaa kohtalon hetki. Neljä kertaa 15 minuuttia, jonka jälkeen tarvittaessa jatkoaika. Sen jälkeen historian 53. Super Bowlin voittaja on tiedossa.
Nelisen kuukautta on vierähtänyt siitä hetkestä, kun viimeksi kauden alusta innostuneena kirjoitin jenkkifutiksesta blogissani. Jännittävä ja tapahtumarikas matka on tämän kauden osalta tulossa päätökseensä, kun New England Patriots ja Los Angeles Rams ratkaisevat mestaruuden kohtalon sunnuntain ja maanantain välisenä yönä alkavassa Super Bowl LIII -ottelussa.
Edessäni on vasta viides kokemani Super Bowl, mutta laji on jo vienyt sydämeni täysin. Super Bowl XLIX, jossa kohtasivat New England Patriots ja Seattle Seahawks, oli ensimmäinen katsomani NFL-ottelu ikinä. Ottelu ratkesi dramaattisten vaiheiden jälkeen Seahawks-pelinrakentaja Russell Wilsonin heittämään syötönkatkoon aivan loppusekunneilla. Seahawks oli jo aivan maaliviivan tuntumassa ja olisi voittanut pelin tekemällä touchdownin, mutta kriittinen virhe ratkaisi ottelun Patriotsin hyväksi. Enempää ei vaadittu, olin myyty. Tuosta hetkestä lähtien joka vuosi syyskuusta helmikuun alkuun jokaisena sunnuntai-iltana televisiosta on pauhannut kiihkeitä NFL-otteluita Mika Laurilan selostuksen siivittämänä.
Jenkkifutis on mahtava laji. Parhaimmillaan yli 130-kiloisten pelaajien nopeus ja ketteryys tuntuu välillä rikkovan kaikkia fysiikan lakeja. Lukemattomat erilaiset hyökkäys- ja puolustuskombinaatiot tuovat peliin huikeita strategisia elementtejä. Ajan kuluminen tuo puoliaikojen loppuun vielä oman lisämausteensa, kun pelikellon tarkkailu vaikuttaa hyökkäys- ja puolustuskutsujen valintaan ja lähes kaikkeen muuhunkin kentällä tapahtuvaan. Jenkkifutiksessa on niin paljon erilaisia vivahteita, että jokaisella katselukerralla oppii vielä uusia asioita. Jokaisen ottelun aikana herää onnistumisen tunteita, kun tajuaa ymmärtävänsä, miksi tiettyjä asioita tapahtuu kentällä. Ja näitä oppimiskokemuksia tulee jatkuvasti eteen vielä monen vuoden jälkeenkin.
Super Bowl -päivässä on aina oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Omaksi rituaalikseni on muodostunut Super Bowl -aamun lenkki, jolloin kuulokkeista soivat Green Zone– ja Tailgate -podcastien Super Bowl -ennakot. Super Bowl -huumassa lenkki saattaa helposti venähtää lähes 15 kilometrin mittaiseksi. Viime vuonna oman haasteensa urakkaan toi parinkymmenen asteen pakkanen, tällä kertaa matkan sai tarpoa parin kymmenen sentin lumihangessa sankan lumipyryn keskellä. Lenkistä selviydyttyä katse suuntautuu jo yön eväisiin. Super Bowl -eväistä ei voi puhua mainitsematta wingsejä, sillä ne ovat olennainen osa jenkkifutiskokemusta. Super Bowl -päivä on yksi ainoita hetkiä vuodessa, jolloin muutoin terveellinen (ja nykyään myös vegaaninen) ruokavalioni jää taka-alalle.
Haasteellisinta Super Bowl -päivässä on se, että ottelu pelataan Suomen aikaa yleensä klo 01-05 välillä, jonka jälkeen koittaa maanantainen työ- tai koulupäivä. Useimmiten olen ottanut parin tunnin torkut ennen ottelua ja pienet nokoset ottelun jälkeen, mutta viime vuonna tein karmivan virheen. Super Bowlissa kohtasivat tuolloin New England Patriots ja Philadelphia Eagles. Olin odottanut tätä matsia kuumeisesti koko kauden ajan. Tarjolla oli harvinaista herkkua, sillä maanantaina sattui olemaan vapaapäivä. Ajattelin, että pystyn valvomaan koko yön nukkumatta perinteeksi muodostuneita pre-game -torkkuja. Päätös kostautui puoliajalla, kun Justin Timberlaken puoliaikashow ei riittänyt pitämään silmiäni auki. Nukahdin ja heräsin vasta Eaglesin aloittaessa mestaruusjuhliaan. Silloin suoraan sanottuna vitutti.
Itse Super Bowl -ottelu harvoin jättää kylmäksi. Kuten jo hieman aiemmin mainitsinkin, neljä vuotta sitten New England Patriotsin ja Seattle Seahawksin välinen ottelu päättyi dramaattisesti viime hetkien syötönkatkoon.
Super Bowl 50 puolestaan oli puolustusvoittoinen kamppailu, eikä mikään kummoinen trilleri. Denver Broncos kaatoi Carolina Panthersin lukemin 24-10. Seuraavan vuoden Super Bowl LI sen sijaan oli yksi kaikkien aikojen Super Bowleista. Ennen viimeistä neljännestä Atlanta Falcons oli pomminvarmassa 28-9 -johtoasemassa New England Patriotsia vastaan. Falconsin epäonni oli, että vastassa oli nimenomaan Patriots. Aivan käsittämättömän viimeisen neljänneksen jälkeen suunnattiin jatkoajalle, jossa James White taisteli pallon maalialueelle ja aloitti Patriotsin mestaruusjuhlat.
Melkoinen ottelu nähtiin viime vuonnakin, kun Philadelphia Eagles pääsi vuorostaan ottamaan mittaa kestomenestyjä Patriotsista. Huikean pistetehtailun jälkeen Eagles otti ensimmäisen Super Bowl -mestaruutensa lukemin 41-33.
En ole oikein ikinä ollut Patriots-fani, vaan olen ennemminkin aina toivonut vastustajajoukkueen voittoa. Kyllä se vaan kuitenkin niin on, että ei Super Bowl olisi Super Bowl ilman Patriotsia ja Tom Bradya tekemässä taikojaan. Tänä vuonna sympatiani ovat Patriotsin puolella, suotakoon voitto vielä kerran kaikkien aikojen pelinrakentaja Tom Bradylle ja mahdollisesti uransa tähän kauteen lopettavalle Rob Gronkowskille.
Ottelussa tullaan tekemään historiaa lopputuloksesta riippumatta. Mikäli Patriots voittaa, tulee 66-vuotiaasta Bill Belichickistä historian vanhin Super Bowlin voittanut päävalmentaja. Mikäli Rams onnistuu viemään ottelun nimiinsä, on puolestaan 33-vuotias Sean McVay historian nuorin Super Bowl -mestari päävalmentajana. Samanlainen asetelma löytyy pelinrakentajien vastakkainasettelusta, kun 41-vuotias Tom Brady kohtaa vasta 24-vuotiaan Jared Goffin.
Oman villin veikkaukseni mukaan tällä kertaa tullaan tarvitsemaan jatkoaikaa voittajan ratkaisemiseksi. Patriots ei kahta vuotta putkeen häviä, vaan voittaa ottelun Stephen Gostkowskin potkumaalilla lukemin 34-31.
Pian ei kuitenkaan tarvitse enää arvailla lopputulosta, sillä Super Bowl LIII polkaistaan käyntiin noin kello 1:30 Suomen aikaa. Viasat tarjoaa ottelun nähtäväksi ilmaiseksi koko kansalle, joten tätä mahdollisuutta en missään nimessä suosittele missamaan!