Starry Night

Kolmiosaisen New York -juttusarjani ensimmäisessä kirjoituksessa kävin läpi matkavalmisteluja, lentoja, majoitusta ja ensivaikutelmiamme kaupungista. Pääset ensimmäisen osaan tästä linkistä! Tällä kertaa pureudun tarkemmin New Yorkin nähtävyyksiin sekä niihin liittyviin vinkkeihin suunnattuna erityisesti kaupunkiin ensimmäistä kertaa matkaaville.


Punaiset paholaiset

Pitkän matkustuspäivän jälkeen noutaja tuli nukkumatin muodossa pian asunnollemme päästyämme. Onneksi niin, sillä keskiviikkoaamun suunnitelmamme oli poiketa Times Squarella. Aikainen arkiaamu oli ihanteellinen ajankohta, sillä väkimäärä alueella oli vain murto-osa normaalista tungoksesta.

Täytyy sanoa, että Times Square on kaukana New Yorkin parhaista puolista. Kerran elämässä noiden valtavien välkehtivien LED-valotaulujen olemassaolo täytyy toki paikan päällä todistaa, mutta siinäpä se. Kaupungissa riittää niin paljon nähtävää, että Times Squareen ei kannata puolta tuntia enempää uhrata.

Turun rauhallisiin katuihin tottuneena oli pienoinen shokki muistaa jälleen, kuinka kuluttavaa suurkaupungin keskusta-alueilla liikkuminen voi välillä olla. Jokaisessa kadunkulmassa eräät punaisissa takeissaan päivystävät myyjät tyrkyttävät lippuja bussikierroksilleen, kun taas toiset koittavat puoliväkisin tarjota “ilmaisia” CD-levyjään ja milloin mitäkin. Kesti useamman päivän ennen kuin omaa olemustaan pystyi mukauttamaan tarpeeksi, jotta nämä tyrkyttäjät edes välillä erehtyivät luulemaan paikalliseksi.

Hullut japanilaiset

Muistatko TV-ohjelman nimeltä Hullut japanilaiset? Kyseinen teinivuosieni suosikkiohjelma palasi elävästi mieleeni, kun vierailimme Wall Streetillä Charging Bull -patsaan luona. Tällä kertaa ajoitus ei osunut nappiin, sillä samaan aikaan patsasta ihastelemaan oli päätynyt bussilastillinen aasialaisia turisteja. He menivät aivan sekaisin härkäpatsaan nähdessään. Kuhina kävi kuin muurahaispesässä konsanaan, kun jokainen halusi olla seuraava härän kanssa poseeraava.

Tarpeeksi kauan odoteltuamme koitti viimein silmänräpäyksessä ohikiitävä hetkemme. Onnistuimme nappaamaan kuvan ja luomaan illuusion, että patsaan luona olisi kohtalaisen rauhallista. Totuus: ei ollut! Kyseessä oli armoton sota kuvausvuoroista, jossa nopeat todella söivät hitaat.

Staten Island Ferryn hyödyntäminen

Yksi kaupungin must see -nähtävyyksistä on Ranskan lahja Yhdysvalloille eli 93 metrin korkeuteen kohoava Vapaudenpatsas. Liberty Islandilla sijaitsevaa patsasta ihastellakseen täytyy Hudson-joen suulle matkata lauttakyydillä. Tähän on pari erilaista vaihtoehtoa: maksulliset Vapaudenpatsas -risteilyt tai ilmaisen, 24/7 Staten Islandin ja Manhattanin väliä operoivan, Staten Island Ferryn hyödyntäminen. Jälkimmäinen kulkee tarpeeksi läheltä Vapaudenpatsasta pakollisten turistikuvien ottamisen kannalta, joten varsinkin budjettimatkailijoille se on varteenotettava vaihtoehto.

Whitehallin lauttaterminaalia lähestyessä varomaton turisti saa jälleen olla varpaillaan. Maksullisten Statue of Liberty Cruise -risteilyjen lipunmyyjät huutelevat häikäilemättömästi Staten Island Ferrylle suuntaavien matkustajien perään ja väittävät heidän kulkevan väärään suuntaan.

Keidas keskellä kaupunkia

Central Parkista muodostui heti ensisilmäyksellä suosikkipaikkani New Yorkissa. Tuo Vatikaanivaltion ja Monacon yhteenlaskettuja pinta-aloja suurempi puistoalue jaksoi hämmästyttää kerrasta toiseen. Miten lähes yhdeksän miljoonan asukkaan suurkaupungista voi löytyä noin valtava keidas keskeltä Manhattania?

Idyllisiä polkuja, kauniita lampia, valtava Jacqueline Kennedy Onassis Reservoir -tekojärvi, kuvassa näkyvä 61 000 neliömetrin Sheep Meadow -viheralue, puiston reuna-alueilta pilkottava Manhattanin silhuetti pilvenpiirtäjineen, John Lennonin muistomerkki Strawberry Fields ja paljon muuta. Tuon käsittämättömän tunnelman voi kunnolla aistia vain paikan päällä. Central Parkissa tepastellessaan ei todellakaan uskoisi olevansa keskellä New Yorkia. Toisaalta se on magiaa, jota vain The Big Apple voi tarjota!

De sterrennacht

Orastava kiinnostukseni taidetta kohtaan sai Alinan ylipuhuneeksi minut museokierrokselle Midtownin alueella sijaitsevaan Museum of Modern Artiin. Museon kokoelmista löytyy mm. yksi Alinan suosikkimaalauksista, Vincent van Goghin Tähtikirkas yö (eng. The Starry Night, holl. De sterrennacht), sekä meidän molempien ihailema Salvador Dalín Muiston pysyvyys (eng. The Persistence of Memory, esp. La persistencia de la memoria).

Silläkin on varmasti vaikutusta asiaan, että aivan tunnetuimpien klassikkoteosten lisäksi en taiteesta juurikaan mitään vielä ymmärrä, mutta kovat odotukset museota kohtaan tuottivat lievän pettymyksen. Mainittujen kahden teoksen lisäksi sato jäi osaltamme laihaksi. Suomi tosin oli yllättäen museossa vahvasti edustettuna mm. Timo Sarpanevan padan ja Gunnel Nymanin Munankuori -kulhon voimin.

Vaikka MoMA ei meitä onnistunutkaan tällä kertaa säväyttämään, vannoutuneemmille taiteen ystäville se tarjoaa varmasti paljon nähtävää. Jos satut olemaan opiskelija, 14 dollaria kustantava opiskelijalippu on takuulla hyvä investointi!

Hakuna matata

Broadway ja The Lion King. Ikimuistoinen yhdistelmä. Olen elämäni aikana ollut tasan kerran aiemmin katsomassa musikaalia. Sattumoisin tuolloinkin kyseessä oli The Lion King, näyttämönä Lontoon Lyceum Theatre. Jo se oli upea kokemus, mutta Broadwayn versio nosti tason aivan eri planeetalle.

Ostin liput joululahjaksi Alinalle, joten pääsin nauttimaan esityksestä parhaassa mahdollisessa seurassa. Tikettien hinta oli suolainen, mutta tämä lukeutuu niihin elämyksiin, jotka halusin elämäni aikana kerran kokea. Ja täytyy sanoa, että show oli joka euron arvoinen. Musiikki, esiintyjien suoritukset, eläinhahmojen toteutus ja kaikki muut lähes täydellisyyteen asti hiotut elementit saivat kylmät väreet kulkemaan läpi kehon useampaankin otteeseen. Ilmeisesti muutkin tykkäsivät, sillä koko yleisö nousi standing ovationiin osoittamaan suosiotaan esityksen päätteeksi!

Down Under the Manhattan Bridge Overpass

Monelle on varmasti tuttu Washington Streetiltä taltioitu kahden rakennuksen välistä avautuva näky the Manhattan Bridgestä. Paikka sijaitsee DUMBOna tunnetulla alueella Brooklynin puolella New Yorkia.

Tämä näky kannattaa toki käydä omin silmin katsastamassa, mutta onnistuneen kuvan ottamisesta tekee hankalaa parikin asiaa. Paikka on turistien suosiossa, joten katu on yleensä täynnä ihmisiä. Washington Street on luonnollisesti myös liikenteen käytössä, joten noin kerran tai pari minuutissa väkijoukko joutuu väistämään autoilijoita. Täydellisen kuvan nappaaminen on siis pahimmillaan tetristä muistuttava suoritus, mutta maisema on toki hieno ikuistettavaksi ihan vain verkkokalvoillekin.

Eikä siinä vielä kaikki…

New York on täynnä nähtävää ja tehtävää. Viikko ei millään riitä kaiken kokemiseen, joten meidänkään ei auttanut muu kuin jättää osa kaupungin tarjonnasta odottamaan mahdollista seuraavaa kertaa. Tässä kuitenkin vielä muutama näkemisen arvoinen paikka lyhyesti esiteltynä:

Grand Central Terminal

New Yorkissa kaikki on isompaa, niin myös vuosittain yli 65 miljoonaa matkustajaa palveleva Grand Central Terminal. Vuonna 1913 avattu, 44 laituria kattava rautatieasema on vaikuttava näky niin ulkoa kuin rakennuksen sisältäkin. Asema sijaitsee vajaan parin korttelin päässä Fifth Avenuen kauppakadusta, joten siellä on helppo piipahtaa nopeasti vaikkapa shoppailun lomassa.

Flatiron Building

Muotonsa mukaisesti silitysraudasta nimensä saanut Flatiron Building on kapeimmasta kohdastaan vain kaksi metriä leveä. Vuonna 1902 valmistuneena se on yksi Manhattanin vanhimmista pilvenpiirtäjistä ja ehdottomasti näkemisen arvoinen kohde. Aivan rakennuksen lähimaastossa sijaitsevat myös Marimekon New Yorkin myymälä ja valtava The LEGO Store.

High Line

Manhattanin länsireunalla sijaitseva The High Line tarjoaa hyvät näkymät niin kaupunkiin kuin Hudson-joellekin. 10 metrin korkeuteen entiselle junaradalle rakennettu 2,3 kilometrin mittainen puistoalue hämmästyttää vehreydellään ja antaa jälleen yhden ainutlaatuisen tavan kokea New York. Se tarjoaa myös mahdollisuuden edetä pitkän pätkän ilman liikennevaloja, jotka olivat alueella viritetty ainakin meidän kävelytahtiimme nähden niin, että jouduimme pysähtymään joka ikiseen risteykseen. Vaikka kukapa New Yorkissa punaisiin valoihin pysähtyisi?

Rockefeller Center

Rockefeller Centerissä sijaitseva näköalatasanne Top of the Rock kuului alkuperäiseen suunnitelmaamme, mutta lipun hinta sai meidät lopulta perääntymään. Emme kokeneet, että valtavan pilvenpiirtäjän tarjoama näköala voisi olla yli 40 dollaria henkilöltä kustantavan pääsymaksun arvoinen. Auringonlaskun aikaan maksukorttia olisi veloitettu vielä kympin verran lisää. Voi olla, että teimme virheen. Ja tulihan The Lion Kinginkin takia tuhlattua lähes absurdilta tuntuva summa, mutta tämä oli tällä kertaa päätöksemme. Vaikuttava ilmestys Comcast Buildingina tunnettu rakennus oli joka tapauksessa ulkopuoleltakin!


Tämän trilogian viimeisessä osassa perehdytään New Yorkin ruokapaikkoihin, shoppailumahdollisuuksiin ja mietteisiimme New Yorkista matkakohteena. Jatkoa luvassa pian, pysy siis kuulolla!

Kolmanteen osaan pääset nyt tästä linkistä!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: