Addiktioista parhain

Minulla on addiktio. Paha addiktio. Onnekseni se ei liity esimerkiksi uhkapeleihin tai alkoholiin. Mutta kalliiksi tämäkin tulee. Pitkän tauon jälkeen lukeminen ja kirjat alkoivat jälleen kiinnostamaan
loppuvuodesta 2017. Tuosta hetkestä lähtien minun ja avopuolisoni kirjahyllyä on päässyt koristamaan jo 84 kirjaa (listaus täällä).

En olisi vielä pari vuotta sitten osannut kuvitellakaan, että viikonlopun kohokohtiani olisi hyvän kirjan ääreen uppoutuminen. Tai että yksi suurimpia vihollisiani olisi tällä hetkellä ajanpuute. Kirjahylly pursuaa toinen toistaan mielenkiintoisempia kirjoja, mutta valitettavasti en ole vielä niin varakas, että voisin ostaa itselleni tarpeeksi aikaa lukeakseni niin paljon kuin haluaisin. Uppoudun lukemiseen sen verran ajatuksella, että lukutahtini on sen myötä melko hidas. Kaksi kirjaa kuukaudessa alkaa olla maksimisuoritukseni. Se tarkoittaa, että uusia kirjoja tulee tällä hetkellä hyllyyn enemmän, kuin mitä kerkeän vanhoja lukemaan pois. Frank Zappa sen jo aikoinaan sanoi: “So many books, so little time.” Tuttu ongelma.

E-kirjat ja äänikirjat kasvattavat suosiotaan, mutta itselleni mieluisin formaatti on edelleen fyysinen kirja, ja mikäli mahdollista, kovakantinen sellainen. Toki digitaalisessa muodossa olevat kirjat ovat äärimmäisen näppäriä, mutta mikään ei silti voita perinteistä fyysistä kirjaa järvimaisemien ja kahvikupillisen kera. Tai kirjan, riippumaton, viinilasillisen ja kaupunkimaiseman yhdistelmää. On myös jollain jännällä tavalla erittäin koukuttavaa päästä hakemaan Postin pakettiautomaatista se uusin Adlibris- tai Amazon-paketti täynnä kirjoja.

Kirjojen suhteen makuni on kallistunut lähes täysin ‘non-fiction’ -kategorian puolelle. Tiedostan sen, että tällä lukutahdilla jo pelkästään nykyhetkellä hyllystä löytyvien kirjojen lukemiseen vierähtäisi todennäköisesti vuoden tai parin verran, joten haluan keskittyä niihin kirjoihin, jotka minua eniten kiehtovat. Variaatio tämän kategorian sisällä on kuitenkin laaja; löytyy elämäkertoja Mike Tysonista Elon Muskiin, sijoituskirjallisuutta The Intelligent Investorista Howard Marksin upeisiin teoksiin, psykologisempaa otetta Thinking, Fast and Slow:sta The Power of Habitiin, bisneskirjallisuutta Bad Bloodista The Fouriin, tiedettä Stephen Hawkingin mietteistä Neil deGrasse Tysoniin ja paljon muuta. Se onkin lukemisessa yksi minua eniten kiehtovia puolia. Jokainen kirja on kuin parin viikon mittainen matka uuteen maailmaan.

Paitsi että lukeminen auttaa minua rentoutumaan, kirjat ovat myös opettaneet minulle lukemattomia asioita, joita en olisi välttämättä muuten tullut ikinä edes ajatelleeksi. Charles Duhiggin The Power of Habit sai ymmärtämään, miten lähes kaikkeen pystyy vaikuttamaan muokkaamalla omia tapojaan. Timothy Ferrisin Titaanien työkalut puolestaan näytti, että menestyminen on melkein jokaisen ulottuvilla, jos pelikorttinsa osaa pelata oikein. Howard Marksin The Most Important Thing onnistui tiivistämään melkein kaiken olennaisen sijoittamisesta yksiin kansiin, ja elämäkerrat ovat tarjonneet lukemattomia tosielämän oppeja käyttööni.

The most important investment you can make is in yourself.” Tämä Warren Buffettin sitaatti tulee usein mieleeni, kun pohdin kirjoihin upottamaani rahamäärää. Euroja tähän harrastukseen on toden totta palanut iso nippu, mutta tippaakaan en silti kadu. Olen saanut kirjoilta paljon enemmän kuin olisin voinut kuvitellakaan, enkä enää osaisi luopua niiden tuomasta ilosta. Uskallan väittää, että pahempiakin addiktioita voisi tämän ikäisellä miehellä olla.

Kai sitä on tulossa vanhaksi, kun kirjat, taide, sisustaminen, hifistely mm. kahvin suhteen ja jopa imurointi on alkanut kiinnostamaan. Joka tapauksessa olen tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: