Sijoittaminen on yllättävän vaikeaa. Paperilla se on yksinkertaista, mutta käytännössä varsinainen tunteiden vuoristorata. Bobby Fischer ei ehkä uskonut psykologiaan shakkilaudalla, mutta pörssissä se on suurin viholliseni.
Kuukausisäästäminen indeksirahastoon olisi yksinkertaisin tapa vaurastua, mutta kaltaiseni utelias ja ehkä hieman malttamatonkin persoona ei saa siitä riittävästi virikkeitä. Siksi olen päätynyt tekemään asiat vaikeimman kautta.
Virheitä ja sudenkuoppia
Tein ensimmäiset osakepoimintani vuonna 2014. Nokian Renkaat -ostos oli kohtalainen menestys, mutta ensimmäinen kosketus lääkekehitysyhtiöihin Biotie Therapiesin osakkeiden muodossa meinasi viedä uskon koko touhuun jo heti alkumetreillä. Ajan myötä nahkani on paksuuntunut, mutta virheiden määrä on pysynyt vakiona.
Psykologia ja etenkin käyttäytymistaloustiede on kiehtonut minua jo pitkään. Uskaltaisinkin siksi väittää tuntevani sijoittamisen psykologiset sudenkuopat hieman keskivertosijoittajaa paremmin. Silti huomaan kerta toisensa jälkeen toistavani kaikki ne virheet, joista Kahneman, Thaler ja kumppanit ovat meitä koittaneet jo vuosikymmenten ajan valistaa. Ankkuroinnin, vahvistusharhan tai laumakäyttäytymisen pitäisi olla jo peruskauraa, mutta silti ei kulu kvartaaliakaan, jolloin en niihin lankeaisi.
Siitä huolimatta sijoittaminen on edelleen kivaa. Ehkä lajin viehätys piileekin juuri sen vaikeusasteessa. Osakepoimijan matka on täynnä päätöksiä, joiden seuraukset tuntuvat kukkarossa. Se on jatkuvaa tasapainoilua riskin ja tuoton välillä. Lopulta täydellisen katastrofin ja todellisen menestystarinan välinen ero on usein häilyvän pieni.
Scio me nihil scire
Mitä kaikkea yli vuosikymmen sijoittamisen parissa on opettanut ja mikä sijoitusfilosofiassani on muuttunut? Ehkäpä tärkein oppi on ymmärrys siitä, että oma kykyni ennustaa tulevaa on hyvin rajallinen. Sokratesta lainatakseni: tiedän, etten tiedä mitään.
Monet suurimmista tappioistani ovat saaneet alkunsa tilanteista, joissa aliarvioin mahdollisten skenaarioiden kirjon ja luotin sokeasti asioiden menevän juuri niin kuin olin itse järkeillyt. Kun itseluottamus on suurimmillaan, ei osaa myöskään ottaa mahdollisten yllätysten seurauksia täysimääräisesti huomioon.
Pelkästään Suomesta löytyy lukematon määrä ihmisiä, jotka ovat itseäni pätevämpiä yhtiöiden arvonmäärityksessä ja liiketoiminnan arvioimisessa. Ammattisijoittajillekin ylituoton saavuttaminen on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys, joten on vaikea keksiä syitä, miksi itse pystyisin markkinan pitkällä aikavälillä päihittämään.
Siitä syystä indeksirahastojen merkitys salkussani on ajan myötä korostunut. Tuotot pyrin saamaan indekseistä ja osakesalkku (max. 40 % koko salkusta) on lähinnä omaksi ilokseni. Suurella todennäköisyydellä omat osakepoimintani eivät ainakaan paranna tuottojani, mutta toisaalta harrastuksethan tuppaavat maksamaan.
Buy high, sell low
Edellä mainittuun liittyy myös hajautuksen lisääntyminen salkussani. Ei ole kulunut kovinkaan montaa vuotta siitä vaiheesta, kun elämäni voimissa kuvittelin olevani mestarillinen osakepoimija ja rahani olivat kiinni muutamassa bumtsibum-luokan kasvuyhtiössä.
Tässä mielessä pitkä nousumarkkina ei tee hyvää sijoittajan psyykkeelle. Kun kaikki nousee, jokainen ostos vaikuttaa olevan napakymppi ja itseluottamus kasvaa helposti petolliselle tasolle. Lopulta totuus iskee vasten kasvoja – ennemmin tai myöhemmin.
Yksi erikoisimmista hairahduksistani oli yhdysvaltalainen Digital Turbine, jonka osakekurssin kävin mielenkiinnosta vilkaisemassa tätä kirjoittaessani. Lähes ATH-lukemissa sisään (sininen pallo graafilla) ja 60 % alempaa ulos (punainen pallo). Klassinen osta kalliilla, myy halvalla -esimerkki. Ja kun ankkuri oli heitetty 85 dollariin, tuntui 30 dollarin kurssi lähes huutavalta ostopaikalta. Onneksi järki puuttui peliin.
Ei osakesalkussani vieläkään määrällisesti enempää yhtiöitä ole, mutta nykyään osakesalkkuni on monipuolisempi kattaus elinkaarensa eri vaiheissa olevia yhtiöitä. Lisäksi kansainvälinen hajautus hoituu indeksirahastojen kautta, sillä Hesulissa riittää aivan tarpeeksi haastetta allekirjoittaneen osakepoimintataidoille.
Sinällään parhaisiin sijoitusideoihin keskittäminen on perusteltavissa. Kovin montaa yhtiötä on vaikea tuntea ja seurata sillä tasolla, mitä menestyksekäs osakepoiminta vaatii. Ja miksi sijoittaa siihen 27. parhaaseen ideaan, jos edeltä löytyy 26 parempaa vaihtoehtoa?
Edesmennyt sijoittajalegenda Charlie Munger on monissa yhteyksissä puhunut kärsivällisyyden merkityksestä. Päivittäiset kurssiliikkeet luovat painetta käydä kauppaa aktiivisesti, mutta usein paras vaihtoehto olisi olla tekemättä mitään. Periaatteessa kaikki mitä tarvitaan, on kyky istua tarvittaessa pitkäänkin käsien päällä ja panostaa isosti niinä harvoina hetkinä, kun kertoimet ovat ilmiselvästi sijoittajan puolella.
Totuus on kuitenkin se, että tulevaisuuden voittajaosakkeiden tunnistaminen on äärimmäisen vaikeaa. En pysty käyttämään koko vapaa-aikaani osakeanalyysiin, joten käytän hyväkseni sijoitusmaailman ainoaa ilmaista lounasta – tai jopa negatiivisen hinnan lounasta, kuten Markku Kurtti tuoreimmassa Seligsonin neljännesvuosikatsauksessa perustelee – hajauttamalla suuren osan salkustani indeksirahastoihin.
Olisi varmasti järkevämpää sijoittaa kaikki indekseihin, mutta perustelen osakepoimintaharrastusta itselleni kahden tavoitteen kautta: 1) salkun tuotto-odotuksen parantaminen ja 2) mielen pysyminen virkeänä. Ensimmäiseen en usko itsekään, mutta jälkimmäinen on sentään toteutunut hienosti.
Tyhmien virheiden välttäminen
Nuorempana kuvittelin olevani osakeguru ja 10-baggerien kiilto silmissä tein välillä suorastaan hölmöjä päätöksiä. Onnistuin silti nukkumaan yöni hyvin salkku täynnä osakkeita, joiden arvo saattoi tippua 30 % viikossa, mikäli kasvu ei jatkunutkaan eksponentiaalisena.
Shakissa amatööripelaajan turmioksi muodostuvat lähes poikkeuksetta omat hölmöilyt, eivätkä niinkään vastustajien hienostuneet strategiat. Oma pelini on parantunut merkittävästi, kun olen keskittynyt perusasioihin ja unohtanut omiin kykyihini suhteutettuna hail mary -tason kikkailut. Olen amatööri, joten minun ei kannata yrittää pelata kuin suurmestari – vaikka mestarien otteista riittääkin paljon opittavaa.
Pystyn nykyään myöntämään itselleni sen, että olen sijoittamisessakin vielä täysin amatööri. Se ei suinkaan tarkoita sitä, etten ottaisi minkäänlaisia riskejä, mutta pyrin välttämään tyhmiä virheitä ja panostamaan erityisesti tilanteisiin, joissa downside pysyy kohtuullisena myös silloin, kun olen itse väärässä. Loppujen lopuksi kovin monessa asiassa ei tarvitse onnistua täydellisesti, mikäli onnistuu väistämään ainakin suurimmat virheet.
It is remarkable how much long-term advantage people like us have gotten by trying to be consistently not stupid, instead of trying to be very intelligent.
Charlie Munger
Virheitä tulee varmasti silti, mutta toivottavasti väistän ainakin ne, joissa menetän pääomani pysyvästi. Tähän auttaa kummasti se, että osaa myöntää olleensa väärässä. On huomattavasti fiksumpi vaihtoehto niellä ylpeytensä, kärsiä tappiot ja jatkaa oppien kera seuraavaan erään kuin tuplata panokset ja tulla tyrmätyksi.
Osinkoja ja takaisinostoja
Mä kyllä vihaan osinkoja.
Olli Koponen inderesTV:ssä
Vielä pari vuotta sitten olisin ollut täsmälleen samaa mieltä. Seura on kuitenkin tehnyt kaltaisekseen ja Mirko Hurmerinnan vuosikausia kestänyt pitkäjänteinen jankkaus osingoista on saanut jopa tällaisen paatuneen kasvusijoittajan kallistamaan kelkkaansa osinkojen ihmeelliseen maailmaan.
Paperilla touhussa ei ole kauheasti järkeä – kyseessähän on käytännössä vain rahan siirtämistä taskusta toiseen ja verottajakin vie omansa välistä. Kuitenkin Mirkoa (Karon Grilli 25.9.2024) vapaasti lainatakseni: osinkosijoittamista huonompiakin harrastuksia maailmasta varmasti löytyy.
Erkki Sinkon näkemyksistä huolimatta preferoin silti edelleen omien osakkeiden ostoa voitonjakomuotona osinkojen edelle. Valitettavasti Helsingin pörssistä ei löydy ihan liikaa yhtiöitä, jotka a) ostaisivat omia osakkeitaan ja b) onnistuisivat siinä omistaja-arvoa luoden.
Paras skenaariohan tietysti olisi, jos yhtiöllä olisi riittävästi tuottoisia kasvuinvestointikohteita omassa liiketoiminnassaan. Tämäkin on helpommin sanottu kuin tehty. Kasvua on kyllä suhteellisen helppo saavuttaa vaikkapa yritysostojen avulla, mutta kasvun hintalappu onkin sitten jo aivan eri asia. Kaikki investoinnit eivät aina onnistu, joten välillä paras vaihtoehto on jakaa voittoja omistajille osinkojen tai omien osakkeiden oston kautta.
Mitä salkussa nyt?
Jotta käteen jäisi arvokkaiden oppien lisäksi myös jotain maksuvälineeksi kelpaavaa, pyrin pitämään vähintään 60 % sijoitusvarallisuudestani kiinni indeksirahastoissa. Siitä ei kovin mielenkiintoista tarinaa saa aikaiseksi, joten hypätään suoraan osakesalkun puolelle.
Sijoitusstrategiani on vuosien varrella muuttanut muotoaan lukuisia kertoja mm. aiempien työnantajieni kaupankäyntirajoitusten ohjaamana ja nykyiseen kokoonpanoonsa osakesalkkuni on muovautunut vasta kuluvan vuoden aikana. Salkustani löytyy tällä hetkellä kahdeksan eri yhtiön osakkeita jaoteltuna neljään eri kategoriaan. Yksittäisistä osakevalinnoista riittäisi varmasti juttua enemmänkin, joten säästän ne tuleviin kirjoituksiin ja esittelen seuraavaksi lyhyesti salkkuni sisällön pääpiirteissään.
Vakaat laatuyhtiöt
Kalmar, UPM, Kesko, Orion
Pidän laatuyhtiöistä. Hyvinä aikoina keskinkertaisetkin yhtiöt voivat menestyä, mutta huonoina aikoina laadun merkitys korostuu. Parhaiden yhtiöiden löytäminen ei varsinaisesti ole rakettitiedettä, minkä takia laatu näkyy lähes poikkeuksetta myös hinnassa. Ostan kuitenkin mieluummin laatua hieman kalliimmalla kuin keskinkertaista halvalla.
Yrityksen liiketoiminta tuottaa nimittäin arvoa vain silloin, kun sijoitetun pääoman tuotto on suurempi kuin pääoman kustannus. Ja kuten Charlie Munger havainnollisti eräässä puheessaan vuonna 1994 (löytyy kokonaisuudessaan mm. kirjasta Poor Charlie’s Almanack), mitä korkeampi yhtiön pääoman tuotto on pitkässä juoksussa, sitä kalliimman hinnan osakkeista voi maksaa ja päätyä silti loistavaan lopputulokseen.
Laadukkaimmistakin yhtiöistä voi toki maksaa liikaa, joten pyrin hyödyntämään markkinoiden hetkittäisiä ylilyöntejä ja panostamaan tilanteisiin, joissa on tarjolla pientä turvamarginaalia yllättävien tilanteiden varalta. Ei se kaikista jännittävin strategia, kuten nimimerkki jasso Inderesin foorumilla hauskasti kiteyttää, mutta mikä tärkeintä, sopii omaan ajatusmaailmaani.
Semmosia Warren Buffet wannabe ”laatua sopuhintaan” -tyylisiä sijoittajia on maailma väärällään ja ottamatta mitään heiltä pois, alkaa sellaisten sijoittajien haastattelut käydä vähän tylsiksi, koska niissä harvoin on mitään aidosti uutta.
Nimimerkki jasso Inderesin foorumilla
Kaikkia salkustani löytyviä laatuyhtiöitä on saanut tämän vuoden aikana ostettua mielestäni kohtuulliseen hintaan, joskin UPM:ää lukuun ottamatta pahimmat aliarvostukset ovat jo ainakin osittain kerenneet purkautua.
Kannattavasti kasvavat yhtiöt
Qt, Puuilo
Kasvuyhtiöiden kanssa on vuosien saatossa tullut hölmöiltyä urakalla (mm. Kamux ja Talenom), mutta onneksi onnistumisiakin on siunaantunut. Kasvu on edelleen tärkeä osa sijoitusstrategiaani, mutta olen nykyään osakevalinnoissani varovaisempi sen suhteen, kuinka paljon kasvuodotuksia on leivottu mukaan osakkeen arvostukseen.
Benjamin Grahamin seulasta Qt ei menisi millään läpi, mutta onneksi oma siiviläni on hieman väljempi. Yhtiön kannattavan kasvun track record huomioiden arvostus on mielestäni pitkästä aikaa oikeinkin houkutteleva. Puuilossa kiehtoo selkeän kasvunäkymän lisäksi äärimmäisen kilpailukykyinen kulurakenne, jonka ansiosta yhtiön kannattavuus on alan kirkkainta kärkeä.
Käänneyhtiöt ja erikoistilanteet
Consti
Pienen siivun kassastani varaan käänneyhtiöille ja muille tilaisuuksille, joissa on saumaa hyötyä kulkemalla vastavirtaan tai tonkimalla kohteita, jotka eivät suurta yleisöä juuri kiinnosta.
Ei Consti taida varsinaisesti enää käänneyhtiö olla, mutta jollain tapaa haluan panostaa sen puolesta, ettei rakennusmarkkinan kurimus jatku ikuisesti. Sopivasti tutkan alla liitelevä Consti on omaan sijoitusfilosofiaani parhaiten istuva väline siihen. Iikka Nummisen sanoin: Consti on ”puhtain paita” sijoittajille huonolla toimialalla.
Spekulointisalkku
Faron
Vaikka sijoitan nykyään melko konservatiivisesti, on myös vastuuttomalle spekuloinnille tilaa salkussani – joskin hyvin rajoitetusti. Tätä osastoa edustaa tällä hetkellä turkulainen lääkekehitysyhtiö Faron. Tavallaan ympyrä sulkeutuu: osakepoimintaurani alkoi Biotie-mokalla ja vuosikymmen myöhemmin olen jälleen koluamassa samaa laaria. Toivottavasti lopputulos on tällä kertaa erilainen.
Harvan yhtiön toimitusjohtaja kehtaa julkisesti verrata johtamansa yhtiön osakkeita pitkävetolappuun, mutta toisaalta tämä kuvastaa hyvin Faroniin liittyvien riskien ja mahdollisuuksien dynamiikkaa. Ja vaikka mitään muuta ei jäisi käteen, on Faron jo nyt tarjonnut draamaa ja actionia koko rahan edestä.
Pinkkaa kuluu.
Juho Jalkanen HS:n haastattelussa
Suosittelen muita sijoittajia hakemaan viihteensä muualta kuin pörssistä, mutta itselleni tämä ratkaisu toimii hyvin. Toinen puoli aivoistani luottaa vain koviin faktoihin, mutta toinen puoli haluaa uskoa Faronin kaltaisiin tarinoihin. Mikä olisikaan hienompaa kuin se, että pieni turkulainen perheyhtiö mullistaisi syövän hoidon? Lupaavista tuloksista huolimatta se on edelleen epätodennäköistä, mutta nään (tai ainakin haluan nähdä) potentiaalin riittävän suurena, jotta olen valmis asettamaan pienen panoksen sen puolesta.
Matka on vasta alussa
Kävi miten kävi, on ollut erittäin kiehtovaa tutustua suomalaisiin pörssiyhtiöihin ja sukeltaa erilaisten liiketoimintojen syövereihin aivan laidasta laitaan, aina terminaalitraktoreista bexmarilimabin hyödyntämiseen syövän hoidossa. Ja jos vain minusta on kiinni, sijoitusmatkani on vasta alussa ja monta tarinaa vielä edessä.
Sijoittaminen on hieno harrastus, josta saa paljon muutakin kuin rahallista hyötyä. Ja tuntuuhan se indeksin biittaaminen tietysti aina hyvältä – vaikka edellisenä vuonna olisikin tullut takkiin kymmenellä prosenttiyksiköllä. 🙂