Pörssin psykologiaa: Ankkurointi

Voisi kuvitella, että ainakin tärkeimmät tekemämme päätökset olisivat seurausta perinpohjaisesta eri näkökulmien punnitsemisesta. Asia ei kuitenkaan välttämättä aina ole niin, sillä mielemme yrittää usein kognitiivisia resursseja säästäkseen hyödyntää tietynlaisia oikopolkuja. Yksi näistä "oikopoluista" on ankkurointi (engl. anchoring), joka tarkoittaa taipumustamme ylipainottaa ensimmäisenä saamaamme tietoa.

Fuji ja ankkurointi

Fuji on kuuluisa japanilainen tulivuori. Mieti hetki seuraavia kysymyksiä:

  1. Onko Fuji korkeampi kuin 5 000 metriä?
  2. Kuinka korkea arvioit Fujin olevan?

Jos vastaus ei tule ulkomuistista (tai Googlesta), joudut todennäköisesti esittämään enemmän tai vähemmän valistuneen arvauksen. Mutta mitä tapahtuukaan, jos kysymykset esitetään seuraavasti?

  1. Onko Fuji korkeampi kuin 2 500 metriä?
  2. Kuinka korkea arvioit Fujin olevan?

Ankkuroinnista on tehty paljon tieteellisiä tutkimuksia ja kokeita (mm. Amos Tverskyn ja Daniel Kahnemanin toimesta), mutta halusin testata tätä käytännössä järjestämällä edellä esitettyjen kysymysparien pohjalta kyselyn Instagram-tileilläni. Kysyin ensimmäisen kysymysparin @makkonenj-tililläni, jälkimmäisen puolestaan @jminvesting-tilillä.

Teorian mukaan kysymysparin ensimmäisessä osassa esitetty metriluku toimii ns. ankkurina, jonka ympäristöön vastaukset toiseen kysymykseen tyypillisesti asettuvat. Jos vastaus ei tule selkärangasta, pyrimme alitajuntaisesti etsimään vertailukohdetta, jota hyödyntää päätöksenteossa. Siten toisen kysymyksen vastausten pitäisi olla keskimäärin suurempia, jos ankkurina eli vertailukohtana on käytetty 5 000 metriä verrattuna tilanteeseen, jossa ankkuri olisi asetettu 2 500 metriin.

Vastausten mediaanit olivat seuraavat:

Ankkuri 5 000 metrissä: 3 738 metriä
Ankkuri 2 500 metrissä: 3 045 metriä

Vastaukset osuivat keskimäärin hämmästyttävän lähelle oikeaa vastausta (3 776 metriä), mutta vastausten jakauma siirtyi selvästi skaalan pienempään päähän, kun ensimmäisessä kysymyksessä mainittu ankkuri oli 2 500 metriä 5 000 metrin sijaan.

Vastausten jakauma

Järjestyksellä on väliä

Järjestin myös toisen vastaavan "kokeen" Instagram-seuraajilleni. Tällä kertaa kopioin suoraan yhden Tverskyn ja Kahnemanin tutkimuksissaan käyttämistä kokeista ja esitin seuraavat kysymykset:

@makkonenj-tilillä: Kuinka paljon on 1 x 2 x 3 x 4 x 5 x 6 x 7 x 8?
@jminvesting-tilillä: Kuinka paljon on 8 x 7 x 6 x 5 x 4 x 3 x 2 x 1?

Pyysin seuraajiani vastaamaan intuition mukaisesti ilman, että vastausta jäädään laskemaan pitkäksi aikaa. Laskutoimitus itsessään on täysin sama, mutta järjestys tilien välillä päinvastainen. Tällä kertaa ankkurina toimivat ensimmäisenä esitetyt luvut. Laskutoimituksen oikea vastaus on 40 320, mutta mikä merkitys ankkurilla oli vastauksiin?

Kun kysymys esitettiin pienimmästä luvusta alkaen, oli vastausten mediaani pyöristettynä 28 000. Kun laskutoimituksen järjestys käännettiin päälaelleen, oli vaikutus vastauksiin dramaattinen, sillä mediaani oli tällä kertaa lähes 125 000.

Kun tarkoituksena ei ollut jäädä ajan kanssa laskemaan täsmälleen oikeaa vastausta, muodostuivat vastaukset selvästi ensimmäisenä esitetyistä luvuista tehtyjen johtopäätösten perusteella. Näin ollen pienet luvut alussa johtivat helposti pienempiin vastauksiin, ja päinvastoin.

Tarjousten petollinen luonne

Kuvitellaan, että tarvitset uuden television. Tililläsi olisi sopivasti 500 euroa ylimääräistä television ostamiseksi. Marssit innoissasi kauppaan ja huomaat heti kättelyssä, että normaalisti 1 500 euroa maksava 4K OLED -televisio olisi tänään superhypermega-alennuksessa ja lähtisi takakonttiin vain 900 eurolla. Ankkuri onkin yhtäkkiä 1 500 eurossa, eikä tätä 600 euron "säästöä" voi jättää hyödyntämättä, vaan päädyt ostamaan television osamaksulla välittämättä alkuperäisestä 500 euron budjetista. Telkkari voi olla tarpeisiisi nähden aivan liian iso tai hinta-laatusuhteeltaan tarjoushinnasta huolimatta heikko, mutta ankkuri saa helposti tekemään harkitsemattomia päätöksiä.

Ankkurointi osakemarkkinoilla

Miksi nouseviin kursseihin ostaminen tuntuu niin pahalta? Yksi syy voi löytyä ankkuroinnista. Kun olet ostanut Harvian osakkeita 5 eurolla vuonna 2018, tuntuu yli 28 euron osakekurssi vain paria vuotta myöhemmin väistämättä kalliilta. Vastaavasti ensimmäistä kertaa Harvian osakkeita ostavalla ei ole aiemman ankkurin aiheuttamaa painolastia kannettavanaan, joten ostaminen ei aiheuta vastaavaa psykologista tuskaa.

Sama toimii myös toisinpäin. Jos Nokian osake on joskus maksanut yli 60 euroa, voi nykyinen 3,5 euron tietämillä pyörivä kurssi tuntua kokemattoman sijoittajan mielestä kaikkien aikojen ostopaikalta, vaikka kyseessä onkin aivan eri yhtiö kuin vuonna 2000. Kukapa ei olisi joskus ajatellut laskeviin kursseihin ostaessaan, että "jos nousee edes viime vuoden tasolle, teen hyvät voitot"?

Ankkurointia on lähes pirullisen vaikea välttää kokonaan, mutta asiaan huomiota kiinnittämällä on mahdollista oppia tekemään parempia päätöksiä niin osakemarkkinoilla kuin televisio-ostoksillakin.

Tässä blogissa esitetyt mielipiteet ovat omiani, eivätkä edusta työnantajani Nordnetin kantaa.

%d bloggaajaa tykkää tästä: