Kädet hikoavat. Syke lähentelee kahtasataa ja päässä kohisee. Käsi kuljettaa hiirtä hitaasti kohti "julkaise" -nappia. Mielessä vilahtaa viime hetken ajatus deleten painamisesta ja kaiken peruuttamisesta. Paluusta mukavuusalueelle. Vielä vuotta aiemmin näin olisi varmasti käynytkin. Mutta tällä kertaa jokin on toisin.

Noin puoli vuotta sitten päivänvalonsa näki ensimmäinen blogikirjoitukseni nimeltään Kaikkien aikojen kesä. Ennen julkaisua tuli paljon pohdittua, mitähän muut mahtavat ajatella, ja tuleeko tässä nolattua itsensä aivan totaalisesti. 30 blogipostausta ja 20 666 sanaa (+ tämä julkaisu) myöhemmin voin iloisena todeta, että päätös blogin aloittamisesta oli yksi elämäni parhaimpia.

Ajatus omasta blogista oli vuosien saatossa herännyt useastikin. En normaalisti ole aivan sieltä puheliaisimmasta päästä, enkä varsinkaan tottunut jakamaan ajatuksiani julkisesti kaikkien saataville. Kynnys tämän haaveen toteuttamiseksi oli siis suuri. Näin jälkikäteen ajateltuna herää kuitenkin vain yksi kysymys: mitä ihmettä oikein pelkäsin?

Blogini vastaanotto on ollut erittäin lämmin ja positiivinen. Pelkoni olivat siis turhia. Ja mitä sitten, vaikka joku ei kirjoituksistani pitäisikään. Ei sen pitäisi vaikuttaa siihen, mitä päätöksiä oman elämäni suhteen teen. Olen tullut siihen tulokseen, että elämä on paljon helpompaa, kun ottaa muut huomioon, mutta ei murehdi liikaa sitä, mitä muut mahtavat ajatella.

Ainakin tähän hetkeen saakka blogistani on ollut merkittävästi enemmän iloa kuin haittaa. Se on suonut minulle useita hienoja hetkiä ja onnistumisen tunteita. On ollut käsittämättömän upeaa ja mieltä lämmittävää kuulla, että Sijoittaminen for Dummies -artikkelisarja on innoittanut muutamia minulle ennestään tuntemattomiakin henkilöitä aloittamaan sijoittamisen. Moneytalks -haastatteluiden parissa olen puolestaan päässyt tutustumaan tarkemmin mielenkiintoisiin henkilöihin ja tuomaan heidän viisauksiaan julki myös lukijoilleni. Kirjoittaminen on auttanut minua jalostamaan ajatuksiani ohikiitävistä mietteistä julkaisukelpoisiksi kokonaisuuksiksi saakka. Haittapuolia on vaikea keksiä. Kaiken kaikkiaan oman blogin aloittaminen on ollut siis erinomainen päätös!

Tämän pitkähkön aasinsillan jälkeen pääsen vihdoin siihen, mitä halusin sanoa. Eikö olisi jo aika ottaa askel kohti omia unelmia ja asioita, joita haluaisit tehdä? Vaikka kaikki ei menisikään kuin Strömsössä, mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua? Suurella todennäköisyydellä worst-case scenariokaan ei olisi maailmanloppu. Aika on rahaa, joten viivyttely on kuin heittäisi rahaa suoraan palavaan takkaan. Astu pois mukavuusalueelta, niin pian se on tuplasti laajempi. Lupaan, ettet kadu! Kunpa olisin itsekin tajunnut aiemmin, että elämästä tulee paljon hauskempaa, kun siitä muokkaa haluamansa näköistä.

"What would life be if we had no courage to attempt anything?" - Vincent van Gogh