Sijoittaminen for Dummies osa 9: Myytit, harhaluulot & UKK

Onko sijoittamisen aloittaminen käynyt mielessäsi, mutta koet, että sinulla ei ole tarpeeksi rahaa? Epäiletkö, että osaamisesi ei riitä, ja sijoittaminen on parempi jättää ammattilaisille? Vai kuvitteletko kenties, että sijoittaminen on pelkkää arpapeliä, jossa ainoastaan hannuhanhet voittavat? Et ole ainoa. Nämä ovat erittäin yleisiä harhaluuloja, joten tällä kertaa Sijoittaminen for Dummies -sarjassa käsitellään sijoittamiseen liittyviä myyttejä, ennakkokäsityksiä ja usein kysyttyjä kysymyksiä.

Kysyin LinkedIn-verkostoltani omakohtaisia kokemuksia aiheeseen liittyen. Sain paljon loistavia vastauksia ja esimerkkejä, joita käsittelen tässä blogikirjoituksessani. Iso kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille!


Väite: Sijoittaminen vaatii suuren alkupääoman ja on vain varakkaiden harrastus

Yksi yleisimmistä harhaluuloista sijoittamisen suhteen on, että sijoittaminen on vain rikkaiden puuhaa ja vaatii suuria sijoitettavia rahasummia. Tärkeintä on kuitenkin aika. 20-vuotiaalla opiskelijalla on vähintään yhtä hyvät mahdollisuudet vaurastua kuin hyvätuloisella 45-vuotiaalla. 20-vuotias vain tarvitsee paljon vähemmän sijoitettavaa varallisuutta, sillä aika on hänen puolellaan. Havainnollistavia laskelmia iän ja sijoitussumman välisistä suhteista ja niiden merkityksestä lopputulokseen löytyy Sijoittaminen for Dummies -sarjan neljännestä osasta.

Kuukausisäästäminen pienillä summilla mahdollistaa sen, että suurta alkupääomaa ei vaadita. Se tarjoaa myös toisen merkittävän edun, ajallisen hajautuksen. Suurien kertaostojen riskinä on, että osakkeiden tai rahasto-osuuksien osto tapahtuu juuri kurssien ollessa korkeimmillaan. Kuukausisäästäjä pystyy eliminoimaan tämän riskin, sillä osakkeita/rahasto-osuuksia tulee ostettua tasaisesti kurssien ollessa välillä korkeammalla ja välillä matalemmissa lukemissa.

Koskaan ei ole myöhäistä, mutta mitä aikaisemmin aloitat, sitä paremmin korkoa korolle -efekti pääsee oikeuksiinsa. Alkuun pääsee parhaimmillaan jo 10 eurolla kuukaudessa, ja pienistäkin puroista kasvaa ajan myötä isoja jokia. Kuten asuntosijoittaja, Nuuka-blogistaankin tunnettu, Harri Riihimäki totesi ensimmäisessä Moneytalks -haastattelussani, sijoituspiireissä harvoin näkee attaseasalkkuja tai sliipattuja hiuksia. Sijoittaa voi kuka tahansa, se ei ole vain eliitin harrastus!

Väite: Sijoittaminen on vaikeaa ja vaatii paljon aikaa ja osaamista

Tätä väitettä sivusin Sijoittaminen for Dummies -sarjan osassa numero kuusi. Sijoittaminen on parhaimmillaan hyvin helppoa. Kuukausisäästämällä indeksirahastoon, mielellään matalakuluiseen sellaiseen, saat valitun markkinan keskiarvotuoton vähennettynä kuluilla ilman, että sinun tarvitsee tietää sijoittamisesta sen enempää (peittoat siis siten ison osan sijoitusammattilaisista!). Rahastosäästösopimusten avulla voit automatisoida sijoittamisen niin, ettei se välttämättä vaadi sinulta minuuttiakaan ylimääräistä aikaa sopimuksen solmimisen jälkeen.

Sijoittamisesta voi toki halutessaan tehdä myös hiukan haasteellisempaa. Osakepoiminta vaatii jo hieman enemmän perehtymistä kohteena oleviin yhtiöihin ja niiden takana olevaan liiketoimintaan, mutta tarjoaa mahdollisuuden myös indeksiä parempaan tuottoon. Osakepoimijan tulee tuntea vahvuutensa ja keskittyä sellaisiin toimialoihin, joiden liiketoiminnan kokee ymmärtävänsä. Heikkoudet on myös hyvä tiedostaa. Mitä vähemmän kokemusta omaat, sitä suuremmaksi muodostuu riittävän laajan hajautuksen merkitys.

Sijoittaminen ei ole tietotasosta kiinni, vaan siitä voi halutessaan tehdä juuri niin helppoa tai vaikeaa kuin haluaa. Valittu sijoitustuote toki tulee tuntea, jotta voi ymmärtää sen riskit ja mahdollisuudet. Jos oma ymmärrys ei riitä, sijoitusalan ammattilaiset varmasti auttavat mielellään löytämään sopivan tuotteen!

Väite: Sijoittaminen on arpapeliä

Sijoittamisesta tulee arpapeliä, jos sijoituspäätökset eivät perustu mihinkään järkevään. Kaikki osakkeet eivät tule aina nousemaan, eikä milloin tai mihin tahansa kymppitonnin peliin laittamalla tule välttämättä rikastumaan.

Onneksi tuurin osuutta sijoittamisessa voi omilla toimillaan vähentää merkittävästi. Yksi keino on hajautus. Helppo keino on kuukausisäästää (indeksi)rahastoon. Tälloin hajautus ajoituksen ja sijoituskohteiden suhteen vähentää tuurin merkityksen minimiin.

Yksittäisten osakkeiden suhteen avainasemassa on arvonmääritys. Määrittämällä yhtiön nykyhetken arvon tarpeeksi tarkasti ja huomioimalla tulevaisuuden kasvupotentiaalin, saat selville, mitä osakkeesta kannattaa maksaa, jotta sijoitus olisi kannattava. Osakkeita kannattaa ostaa vain silloin, kun niitä saa todellista arvoaan halvemmalla.

Väite: Ei kannata sijoittaa, koska siitä joutuu maksamaan veroja

Tämä on mielestäni positiivinen ongelma. Mikäli verottaja muistaa pääomaverolla, on sijoittaja onnistunut tekemään jotain oikein, eli saamaan rahoilleen tuottoa. Vero maksetaan ainoastaan voitto-osuudesta. Jos myyt osakkeita 5 000 euron edestä, josta 1 000 euroa on voittoa, verotettavaa tuloa syntyy 1 000 euron verran (veron määrä: 30 % X 1 000 € = 300 €).

Myydessäsi arvopapereita tappiolla, voit vähentää luovutustappion määrän luovutusvoitoista. Kannattaa muistaa, että mahdollinen pääomavero lankeaa maksettavaksi vasta luovutusvoiton tapahtumahetkestä seuraavana vuonna.

Pääomaveron määrä on 30 000 euroon asti 30 %, ja sen ylittävältä osalta 34 %. Osingoista 15 % on verovapaata tuloa ja lopusta 85 % osuudesta maksetaan pääomaveroa.

Väite: Sijoittaminen ei kannata, sillä pankkitililläkin rahoille saa hyvän koron

Käyttötileille pankit eivät tällä hetkellä maksa korkoa lainkaan, ja säästötalletustilienkin korko pyörii vaatimattomissa 0,10 – 0,30 % lukemissa (pl. Bank Norwegianin 0,75 %). Inflaation ollessa Suomessa tällä hetkellä noin 1,4 % luokkaa (EKP:n tavoite n. 2 %), rahan ostovoima heikkenee vuosi vuodelta pankkitilillä makuuttaessa. Vaikka rahan määrä tilillä euromääräisesti lisääntyisikin, sillä saa inflaation myötä ostettua vähemmän tuotteita tai palveluita.

Inflaatiota vastaan ei tilitalletuksilla taistella. Toki osake- tai rahastosijoittaminenkaan ei sovi aivan jokaiselle. Jos valvot yösi markkinoiden hetkellisiä laskuja peläten, on parempi ratkaisu jättää vähintään osa rahoista säästötalletustilille pientä korkoa kasvamaan.

Väite: “Osta ja unohda” -strategia ei toimi

Tämä on puoliksi totta. Jos kaikki panokset on keskitetty yhteen tai kahteen yhtiöön tai tiettyyn toimialaan, ja ostohetki sattuu huonoon aikaan, edessä voi olla ikävä yllätys. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat teknologiayhtiöt ennen IT-kuplaa.

Jos salkku on viisaasti hajautettu niin ajallisesti kuin sisällöllisestikin, voi sijoittaja hyvillä mielin jättää kurssien kyttäämisen vähemmälle ja tarkastaa tilanteen vaikkapa kerran vuodessa. Warren Buffettin sitaatti tiivistää mielestäni ajatuksen hienosti: “Time is the friend of the wonderful company, the enemy of the mediocre.

Kysymys: Mikä on kulujen merkitys sijoittamisessa?

Rahastoihin tai osakesijoittamiseen liittyvät kulut ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä sijoittajan saaman tuoton suhteen pitkällä aikavälillä. Jopa mitättömältä tuntuva muutamien prosentin kymmenysten ero kuluissa saa aikaan valtavan eron lopputuloksessa.

Lähde: Sijoittaja.fi

Rahastosijoittajan kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti juokseviin kuluihin tai TER-lukuun (Total Expense Ratio). Juoksevat kulut sisältävät kaikki rahastoon liittyvät kulut merkinnän tai lunastuksen yhteydessä perittäviä palkkioita tai mahdollista tuottosidonnaista palkkiota lukuunottamatta.

Asia ei kuitenkaan ole aivan niin mustavalkoinen, että pienemmät kulut tarkoittaisivat automaattisesti parempaa tuottoa. Kulut riippuvat myös rahaston tyypistä. Rahastojen kulujen vertailu on siis relevanttia vain samantyyppisten rahastojen kesken. Korkorahastoissa tuotot ovat tyypillisesti pienemmät kuin osakerahastoissa, mutta myös tuotot ovat maltillisempia. Myös aktiivisten ja passiivisten rahastojen kuluissa on eroja. Aktiiviset rahastot pyrkivät indeksiä parempaan tuottoon sijoitusvalinnoillaan, joten myös kulut ovat usein korkeammat. Aktiivisten rahastojen tuotto ei kuitenkaan aina poikkea indeksistä niin merkittävästi, että korkeammat kulut olisivat oikeutettuja, joten tässä kannattaa olla tarkkana. Lisää aiheesta Sijoittaminen for Dummies -sarjan ensimmäisessä osassa.

Osakesijoittamisessa huomio kannattaa keskittää kaupankäyntikuluihin. Kaupankäyntikulut osakkeita myydessä tai ostaessa ovat kotimaisten osakkeiden kohdalla yleensä 0,05 – 0,20 % luokkaa. Yleensä minimiveloitus on kuitenkin 5-10 € per toimeksianto, mikä voi tehdä hyvin pienten osake-erien ostamisesta kannattamatonta. Pieniä kauppoja tekevän sijoittajan kannattaakin kerätä tililleen varallisuutta useamman kuukauden ajan, ja ostaa sitten osakkeita isommissa erissä, jotta kulujen vaikutus ei muodostuisi niin suureksi. Osa välittäjistä on asettanut kaupankäyntipalkkioilleen 1 % hintakaton, jolloin kulut eivät muodostu kohtuuttomiksi pienemmilläkään summilla pelatessa.

Kysymys: Voinko menettää kaiken sijoittamani pääoman?

Rahastot ja osakkeet eivät ole pääomaturvattuja tuotteita, joten voit menettää kaiken sijoittamasi pääoman. Tämä on hyvin epätodennäköistä, mutta kuitenkin mahdollista. Riski lisääntyy merkittävästi, mikäli kaikki munat ovat samassa korissa. Hiljattain karun kohtalon saivat kokea Talvivaaran (nyk. Ahtium) osakkeenomistajat, kun yhtiö hakeutui konkurssiin 6.3.2018 ja osakkeista tuli arvottomia.

Rahastosijoittajan tai hyvin hajautetun osakesalkun omistajan ei tarvitse olla kovinkaan huolissaan siitä, että menettäisi kaiken sijoittamansa. Mennyt ei toki ole tae tulevasta, mutta pitkällä aikavälillä osakemarkkinan suunta on toistaiseksi ollut aina vain ylöspäin, vaikka hetkellisesti arvonvaihtelut ovatkin saattaneet olla jopa kymmeniä prosentteja suuntaan tai toiseen. Esimerkiksi yhdysvaltalaiseen S&P 500 -osakeindeksiin sijoittaneet ovat vuosien saatossa saattaneet jollakin tietyllä hetkellä olla joitakin kymmeniä prosentteja tappiolla, mutta ajan kuluessa indeksi on takonut tauluun aina uusia ennätyslukemia.

S&P 500 -indeksin kehitys

Sijoitusmarkkinoilta löytyy myös pääomaturvattuja tuotteita, joissa sijoittaja saa vähintään sijoittamansa nimellispääoman eräpäivänä takaisin. Haittapuolena kyseisissä tuotteissa on se, että tuotto on yleensä hyvin vaatimaton verrattuna osakemarkkinan tuottoon. Pääomaturvatut tuotteet ovat usein rakenteeltaan melko monimutkaisia, joten sijoittajan voi olla hankala ymmärtää, miten tuotteen arvo muodostuu.

Kysymys: Kuinka suuri osakesalkun tulee olla, jotta vuosittain saisi 1 000 euron edestä osinkoja?

Osingot kiinnostavat montaa sijoittajaa. Suomessa osinkokiima kasvaa kevättä kohden, kun suurin osa Helsingin pörssin yhtiöistä maksaa osinkonsa maaliskuun ja toukokuun välillä.

Yllä oleva kysymys riippuu tietysti paljon siitä, mitä osakkeita sijoittajan salkku sisältää. Suomalaisten pörssiyhtiöiden keskimääräinen osinkotuotto on ollut noin 3,5 %, mikä tarkoittaa, että keskimääräisen osakesalkun tulisi olla arvoltaan noin 29 000 euroa, jotta tilille kilahtaisi vuosittain tuhannen euron edestä osinkoja. Poimimalla salkkuunsa hyvää osinkoa maksavia yhtiöitä, voi kohtalaisen helposti saavuttaa 5 % osinkotuoton. Tällöin 20 000 euron salkku riittää tavoitteen saavuttamiseksi. Jos osakesalkun rakentaa pelkkien osinkojen perusteella ja onnistuu saamaan 8 % osinkotuoton, 12 500 euroa riittää.

Osingoista lisää Sijoittaminen for Dummies -sarjan edellisessä osassa.

Checklist ennen sijoituspäätöstä
  1. Määrittele riskitasosi. Menetätkö yöunesi, jos sijoitusten arvo voi vaihdella kymmeniäkin prosentteja? Jos et siedä kurssiheiluntaa, valitse säästötalletustili tai korkorahasto. Jos pystyt elämään riskin kanssa ja haluat parempaa tuottoa, yhdistelmärahasto, osakerahasto tai suorat osakesijoitukset voivat olla sopiva vaihtoehto sinulle. Erilaisista rahastovaihtoehdoista lisää täällä.
  2. Laadi sijoitussuunnitelma. Mieti, sijoitatko suurempia summia kerralla, vai säästätkö pieniä summia esim. kuukausittain? Minkälaisiin tuotteisiin sijoitat? Mitä teet, jos sijoitusten arvo tippuu esim. 30 %? Milloin myyt sijoituksesi? Laadi selkeä suunnitelma eri skenaarioiden varalle ja pysy suunnitelmassasi.
  3. Muista hajautus. Rahastoissa hajautus on yleensä kunnossa automaattisesti, mutta kannattaa kiinnittää huomiota, ettei rahaston sisältö ole esimerkiksi maantieteellisesti keskittynyt pienelle alueelle, ja sijoittaa tarvittaessa useampaan eri rahastoon. Jos sijoitat suoriin osakkeisiin, poimi osakkeita eri toimialoilta ja markkina-alueilta.
  4. Vertaile kuluja. Älä maksa turhasta, vaan valitse kalliimpi vaihtoehto vain, jos se selvästi tuottaa lisäarvoa omistajilleen.
  5. Valitse sopiva sijoituskohde, tee sijoituspäätös ja anna korkoa korolle -efektin tehdä taikansa. Käänny tarvittaessa asiantuntijan puoleen.

Vaikka sijoittaminen saattaa vaikuttaa vaikealta ja ainoastaan rikkaiden geelitukkien harrastukselta, se on parhaimmillaan kaukana siitä. Jokaisella on mahdollisuus vaurastua, eikä se vaadi suuria pääomia tai kauppatieteellistä tutkintoa. Sijoittaminen tarjoaa omaan talouteen vetoapua ja mahdollistaa asioita, joita emme muuten välttämättä voisi saavuttaa. Mitä aikaisemmin aloittaa, sen parempi. Näkisin mielelläni lottoamisen sijaan sijoittamisen koko kansan harrastuksena!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: