Kohti unelmia

Juuri nyt kaikki on loistavasti. Vielä kaksi vuotta sitten en olisi sitä uskonut, mutta elämällä on tapana yllättää. Tällä kertaa onneksi positiivisesti. Vuosikymmeneen on mahtunut paljon monenlaisia tunteita, mutta mikä tärkeintä, olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin.


2010

Vuonna 2010 olin elämäni kunnossa. Lähes kaikki kaverini täyttivät 15 vuotta jo keväällä, joten itse elokuun lapsena poljin koko kesän pyörällä paikasta toiseen muiden paahtaessa mopolla pitkin kyliä. Kavereiden luokse oli keskimäärin 5-10 kilometrin matka per suunta, joten kunto koheni kesän aikana roppakaupalla.

Täytyy sanoa, että kyllä nuorta poikaa hymyilytti syksyllä Yamaha DT:n selkään päästyään. Vähintään yhtä paljon kuin suosikkijääkiekkojoukkueeni Chicago Blackhawksin kesäkuussa 2010 saavuttama ensimmäinen Stanley Cup -mestaruus liki 50 vuoteen. Bisnesmiehen vikaakin löytyi jo tuossa iässä, kun bensarahojen tarpeessa myin joululahjaksi saamani kameran takaisin äidilleni hyvään hintaan.

2011

Aloitin lukio-opintoni Askolan lukiossa syksyllä 2011. Ei se ihan Suomen tunnetuimpia lukioita ole, mutta oli mukava opiskella kotikylän pienessä lukiossa, jossa tunsi jokaisen kanssaopiskelijan.

2012

2012 on vuosi, jolloin en ilmeisesti tehnyt muuta kuin seurannut jääkiekkoa, sillä en muista kyseisestä vuodesta muuta kuin Chicago Blackhawksin karvaan tappion NHL-playoffien ensimmäisellä kierroksella silloista Phoenix Coyotesia vastaan.

2013

2013 oli hieno vuosi. Täytin viimein 18 vuotta ja kiitos Askolan lukion, pääsin vierailemaan keväällä Lontoossa ja syksyllä Genevessä lähes pilkkahintaan. Genevessä tutustuimme CERNiin ja pääsin kurkistamaan hiukkaskiihdyttimen sisään, kun se sattumalta oli reissumme aikana poissa käytöstä huoltotoimenpiteiden takia.

2014

Päällimmäisenä vuodesta 2014 tulee mieleen styreenin pistävä haju. Kesä nimittäin kului pakatessa polyesterihartsia tynnyreihin ja 1000 litran IBC-kontteihin Porvoon laidalla sijaitsevalla Kilpilahden teollisuusalueella. Ilmeisesti kohtalaisen menestyksekkäästi, kun töihin kyseltiin vielä Turkuun muutettuanikin.

Olin jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut sijoittamisesta, mutta rahaa ei ollut. Hartsin pakkaamisesta onneksi maksettiin iso raha 19-vuotiaalle, jonka menot olivat noin 50 € kuukaudessa, joten ylijäämä tuli sijoitettua Nokian Renkaiden osakkeisiin. Eikä loppuvuosi 2014 sattunut olemaan lainkaan huono hetki sijoittaa kyseisen yhtiön osakkeisiin.

2015

Armeijaan lähtö ei välttämättä ollut juuri se hetki, jota tuon ikäisenä eniten odotin. Huhuista huolimatta tämäkin saapumiserä kuitenkin aikanaan kotiutui. Palveluksen aikana sain neronleimauksen hakea opiskelemaan syksyksi Turkuun. Opiskeluinto armeijassa oli tasan nolla, joten pääsykoemateriaaleja ei tullut ikinä vilkaistuakaan. Kun parkkipaikkaakaan ei meinannut pääsykoepaikalta millään löytyä, olin jo valmis kääntämään auton nokan takaisin kohti kotoista Askolaa. Viime hetkellä vapaa ruutu kuitenkin ilmestyi kuin tyhjästä eteeni ja jollain ilveellä opiskelupaikkakin irtosi olemattomasta valmistautumisesta huolimatta.

Edessä oli kuitenkin seuraava ongelma. Tradenomiopinnot Turun AMK:ssa alkaisivat elokuun lopulla, mutta kotiutuminen armeijasta koittaisi vasta syyskuun puolivälissä. Kuvio saatiin järjestymään, mutta helppoa se ei, ainakaan henkisesti, ollut. Muut opiskelijat olivat tunteneet toisensa jo lähes kolme viikkoa, kun itse pääsin vasta aloittamaan opinnot. Tulin kyllä monien kanssa toimeen, mutta yhteenkään kaveriporukkaan en kokenut kuuluvani.

2016

Opintojeni suhteen kaikki muuttui syksyllä 2016. Pitkään vaihtoehtoja punnittuani päätin (onneksi) suuntautua yrittäjyyteen, mikä tarkoitti opiskelua BisnesAkatemiassa ja oman osuuskunnan perustamista. Yhtäkkiä olin osa 15 hengen porukkaa, joka teki lähes kaiken yhdessä niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin. Tuntui hyvältä kokea jälleen kuuluvansa ryhmään.

Kesä Elisalla puhelinliittymiä myymässä tarjosi hyvän muistutuksen siitä, miksi menestyksekkääseen työskentelyyn tarvitaan myös intohimoa. Puhelinliittymät eivät kovin lähellä omaa sydäntä olleet, joten ura Elisalla jäi yhden kesän mittaiseksi.

2017

Elämäni vaikein vuosi. Kaikki mahdollinen tuntui menevän pieleen ja usko tulevaan meinasi loppua. Kävin koululla pyörähtämässä parikymmenen tunnin ajan viikossa, vapaa-ajalla makasin sohvalla ja pelasin pleikkaria. Suurimmat saavutukseni löytyivät FIFA-pelistä, eikä niissäkään kauheasti hurraamista ollut. Ensimmäistä kertaa oloni oli täysin toivoton. En tiennyt mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, eikä millään tuntunut olevan mitään merkitystä.

Kerrasta ei tietenkään voinut oppia, joten päädyin kesäksi huonekalumyyjäksi Maskun Kalustetaloon. Huonekalujen myyminen kiinnosti vielä vähemmän kuin puhelinliittymien, mutta jollain oli vuokrarahat tienattava.

2018

Olisinpa vuonna 2017 aavistanut, mitä vuosi 2018 tuo tullessaan. Eräällä talvisessa auringonpaisteessa tehdyllä kävelylenkillä päässäni pyöri ajatus: mitä jos voisinkin vaikuttaa tulevaan? Ehkä tässä onkin alku jollekin suuremmalle?

Askel askeleelta kaikki kääntyi paremmaksi. Aloin liikkumaan enemmän. Kiinnostuin jälleen lukemisesta ja vapaa-aikani täyttyi kirjojen ahmimisesta. Työharjoittelupaikka Liedon Säästöpankissa johti kesätöihin ja työsuhteen jatkumiseen kesän jälkeenkin. Valmistuin koulusta puoli vuotta suunniteltua aiemmin. Tapasin elämäni rakkauden. Aloin kirjoittamaan tätä blogia. Muutin yhteen tyttöystäväni ja kahden ihanan kissan kanssa. Yhtäkkiä syvä epätoivo oli muuttunut elämäni parhaaksi vuodeksi. Olin löytänyt identiteettini. Tiesin jälleen mitä halusin ja kaikki oli mahdollista. Enkä ajatellut pysähtyä.

2019

Kaikkien aikojen vuotta on vaikea laittaa paremmaksi, mutta ellen olisi kyseistä otsikkoa jo viime vuonna tuhlannut, olisin hyvin voinut hyödyntää sen myös tänä vuonna. Fiilis nousi kevätauringon kanssa kilpaa kohti taivasta ja viimeistään toukokuussa alkoi kunnolla tapahtua. Ensin pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen unelmani New Yorkin reissun muodossa, ja aikaisen kesälomani päätteeksi kävin vielä hankkimassa sijoituspalvelututkinnon (APV1) takataskuun.

Eikä loppuvuosikaan hassumpi ollut. Elokuussa sain kunnian esitellä sijoitusstrategiaani pienen haastattelun muodossa Talouselämä-lehdelle (juttu luettavissa täällä ja Talouselämän numerossa 27/2019). Vuoden päätteeksi sain puolestaan kuulla, että vuoden 2020 ensimmäisen puolikkaan aikana VR:n junat tulevat erittäin tutuiksi. Siirryn nimittäin 9.1. alkaen Helsinkiin uusien haasteiden äärelle sijoitusmyynnin pariin. Eikä siinä vielä kaikki, tuoreimman yhteistyökuvion johdosta juttujani on nykyään luettavissa myös Sijoitustiedon sivuilla!

Tätä kirjoitusta lukuun ottamatta vuoteen 2019 mahtui 45 blogikirjoitusta ja yhteensä 34 414 kirjoitettua sanaa. Sen lisäksi 33 #pannukahvit-uutiskirjettä kilahti tilaajien sähköpostilaatikoihin lauantaiaamuisin kello 9:00. Joulukuun kunniaksi uutiskirje pääsi kasvojenkohotukseen, joten muutamien viimeisten #pannukahvien ajan ollaan menty uudistuneella ilmeellä.

Jotain uuttakin tuli jälleen vuoden aikana kokeiltua. Trivial Pursuitin ja sijoittamisen yhdistävä päivittäinen Daily Biz Quiz -visailu Instagram Storiesin puolella sai ilahduttavan positiivisen vastaanoton ja kerkesin toukokuun alusta lähtien vuoden loppuun mennessä kysymään 240 erilaista sijoitusaiheista kysymystä. Tervetuloa Instagramiin haastamaan mm. näitä sijoitustwitterin veijareita:

Uudistetun #pannukahvit-uutiskirjeen ja Daily Biz Quizin lisäksi blogini ulkoasu sai vuoden aikana uuden ilmeen, Sijoittaminen for Dummies päätyi myös Instagramiin ja loin Volavartti-haastattelusarjan, josta hieman kokeneemmatkin sijoittajat voivat hakea inspiraatiota ja ideoita omaan sijoitustoimintaansa.

Vuodelle 2020 nostan esiin kolme teemaa: liikunnan, ruokavalion ja kirjat. Kuten aiemmin esitellyistä luvuista huomaa, kaiken kiireen ja säpinän keskellä liikkuminen on jäänyt valitettavan vähälle. 5 433 askelta per päivä on luku, jota en oikein edes kehtaisi kaikkien nähtäville julkaista.

Sama pätee ruokavalioon. Liian usein tuli kiireessä sorruttua pikaruokaan tai pienten herkkujen naposteluun. Jatkossa aion sallia itselleni pienissä määrin herkkuja kerran viikossa sunnuntaisin, mutta muutoin syön mahdollisimman terveellistä, puhdasta ja monipuolista ruokaa.

Lukeminen on nykypäivänä yksi suurimmista intohimoistani, mikä näkyy myös tänä vuonna hyllyyn kertyneiden kirjojen määrästä. Valitettavasti aika ei ole riittänyt siihen, että kirjoja olisi tullut luettua samaan tahtiin kuin ostettua. Ensi vuonna liki kahden tunnin työmatka per suunta junassa istuen tarjonnee siihenkin aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.


Suosituimmat blogikirjoitukseni vuonna 2019
  1. Asuntosijoittaminen for Dummies
  2. Sijoittaminen for Dummies osa 1: Rahastot
  3. Eteenpäin
  4. Täydellinen puoliso
  5. Moneytalks #6: Mirko Hurmerinta
Parhaat lukemani kirjat vuonna 2019
  1. Chris Voss: Never Split the Difference
  2. Hans Rosling: Factfulness
  3. Charles Duhigg: The Power of Habit
  4. Seth Godin: This Is Marketing
  5. Annie Duke: Thinking in Bets

Tähän hetkeen on täydellistä päättää kulunut vuosikymmen. Viimeiset pari vuotta olen päässyt nauttimaan elämästä ja hyödyntämään vahvuuksiani. Vaikka välillä on ollutkin hieman vaikeampaa, hetkeäkään en vaihtaisi pois. Enkä keksi juuri hienompaa tapaa aloittaa uusi vuosikymmen kuin ensi vuonna odottavat haasteet uuden työn merkeissä. Tästä on hyvä jatkaa askel askeleelta kohti unelmia ja kaikkien aikojen vuosikymmentä. Lämmin kiitos jokaiselle blogini lukijalle ja onnellista uutta vuotta 2020!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: